Post-Corona 8

Oletko missään vaiheessa tämän nykyisen koronaviruskriisin keskellä miettinyt Suomen tilanteesta, miksi niin monet asiat tuntuvat menevän pieleen? Hankinnat, yritystuet, varautumiset, rajoitukset yms. Kun ministeri toisensa jälkeen pyytää selvitystä töppäilyistä omaan hallinnonalaansa liittyen, herää väistämättä kysymys, kenen on tosiasiallinen vastuu. Mitä tarkoittaa käytännössä tehtäviensä tasalla oleminen? Syitä tähän voidaan varmasti nimetä monia, mutta ajattelen erään sellaisen ikään kuin näkymättömän, piilossa olevan syyn olevan yksinkertaisesti se, että nyt, tosi paikan tullen, tulee ilmi se, millaista tekoa me oikeasti olemme. Nyt tulee esille se kuuluisa teepussin sisällön välittämä aito maku. Voit katsella ja haistella sitä teekaupassa, mutta vasta riittävän kuumassa vedessä aito aromi pääsee esille – niin hyvässä kuin pahassakin.

Samaan aikaan kun päivittelemme Ruotsin tilannetta ja pöyristelemme läntisen naapurimme arvorappiota, kun koronaviruksen annetaan mellastaa vapaasti, oma hallituksemme sitä konsultoivine johtavine virkamiehineen ja asiantuntijoineen joutuu itsekin vakavasti miettimään, miten toimia viruskriisin tuntuessa vain pitkittyvän. Esille nousevat kaikkea lopulta ohjaavat taloudelliset arvot, eikä syyttä. Osmo Soininvaaran mukaan on ilmeinen vaara siitä, että ”taloutemme menee aivan päreiksi”, josta alhosta nouseminen veisi vuosia. Tilanne on vaikea ja jokaisen meistä, jotka emme oikein muuta voi, on syytä vakavasti paneutua esirukoukseen hallituksen ja esivallan puolesta. Paavalin tähän ohjaava kehotus päättyy kaiken selittävän motiivin paljastumiseen: ”…että saisimme viettää rauhallista ja hiljaista elämää kaikin tavoin hurskaasti ja kunniallisesti” (1.Tim. 2:2).

Koronan jälkeinen yhteiskunnallinen tilanne näyttää muodostuvan monella tapaa skismaattiseksi, vaikka juuri nyt tarvittaisiin järkähtämätöntä kansallista yksimielisyyttä. Emme enää elä minkäänlaisessa yhtenäiskulttuurissa, ellei sitten myöhäismodernille tyypillistä pirstaleista pluralismia sitten lasketa sellaiseksi vallitsevaksi ”yhdeksi totuudeksi”. Tämä lienee suurin syy siihen, että pahimman mentyä ohi, inhimillisen elämän raadollisuus päässee esteettä ilmenemään myös koronakriisin jälkipuinnissa. Siinä hötäkässä olisi hyvä muistaa, että koronakriisin kaltaisen täysin ennalta arvaamattoman esille tulon ja äärimmäisen vaikeasti ennustettavan käyttäytymisen edessä olisi minkä pohjainen hallitus hyvänsä ollut ns. kusessa.

Nyt edessä saattaa olla kansallisen talouden rapakuntoisuus ja uuden köyhälistön nousu, pahimmillaan kokonainen sukupolvi syrjäytyneitä sekä ihmisten arvojen ja kulutus- ym. tottumusten raju muuttuminen, joka sinänsä on ambivalentti asia. Toki positiivisia signaalejakin on näkyvissä, kuten esim. lähiyhteisöllisyyden lisääntyminen, paikallisten tuottajien parempi hyödyntäminen, kiirehysterian väheneminen jne. Toivottavasti näitä osataan hyödyntää. Itse odotan edelleen mielenkiinnolla jo aiemmin hahmottelemani ”toisen modernin” esiin tuloa.

Samanlainen skismaattisuus tullee näkymään myös kansallisvaltioiden ja niiden liittoutumien välisissä suhteissa, jopa niiden sisällä. EU:n kohdalla tämä on jo selvästi nähtävissä. Toista aluetta ja ryhmää kriisi runteli todella pahoin, toisten selvitessä syystä tai toisesta vähemmällä. Miten keskinäinen solidaarisuus pääsee oikeuksiinsa tällaisissa perinteisesti jopa aseellisia konflikteja synnyttäneissä tilanteissa? Haluttiin sitä tai ei, on pakko sanoa ääneen, että nykyinen koronakriisi tulee poikimaan monta uutta kriisiä. Globaalisti ajatellen olemme uuden jännän äärellä.

Kaiken tämän edellä sanotun jälkeen on hyvä muistuttaa siitä, että Jumala on Sanassaan luvannut, että ennen Poikansa toista tulemusta Hän tulee järisyttämään kaikkia asioita Maan päällä. Tunnustaudun häpeilemättä Raamatun profeetalliseen sanomaan vakaasti uskovaksi mieheksi tässä(kin) kohtaa. Tällä näkemykselläni ei ole myöskään mitään tekemistä sen kanssa, millaisen eskatologisen koulukunnan tai näkemyksen edustaja olet. Tarvitsee vain katsoa tätä lupausta Haggain kirjan 2. luvussa (jakeet 6-7 sekä 21-22). Voidaan (ihan oikeutetusti) ajatella tämän kohdan jo toteutuneen Serubbaabelin temppelin rakentamisen yhteydessä. Profetia ei kuitenkaan tyhjentynyt siihen, vaan asiayhteytensä mukaisesti se selvästi viittaa tuleviin aikoihin, jolloin jotain ratkaisevaa tapahtuu ihmiskunnalle.

On varmasti useita syitä siihen, että Hän tekee näin. Kun se, mitä tähän asti olemme tottuneet pitämään itsestäänselvyytenä ja luotettavana elämässämme horjuu ja häipyy, meillä on ainutkertainen tilaisuus oppia uudelleen panemaan luottamuksemme yksin Häneen. Vain sitä kautta opimme elämään ilman tulevaisuuden pelkoa. On mielenkiintoista lukea, miten Heprealaiskirjeen kirjoittaja tulkitsee tuota em. Haggain profetiaa ja liittää sen juuri tämän kaltaiseen tilanteeseen (Hepr. 12:25-29). Kyse on siitä, että vaikka nyt näkemämme valtakunnat järkkyvät, meille on luvassa valtakunta, joka ei järky.

Tärkeintä on nyt pitää mieli avoinna Jumalan Hengen puheelle. Nyt kuluva aika on puhdistautumisen ja seulomisen aikaa, jolloin monet sellaiset asiat, jotka ovat olleet meille tärkeitä, kuten vaikkapa viihde, urheilu tai kulttuuri tai raha, hyvinvointi ja elämän kokonaistasapaino, otetaan meiltä (ainakin hetkellisesti) pois. Tämän jälkeen me vasta näemme, millaista tekoa rakennuksemme on ja minkälaiselle perustalle se on rakennettu. Panosta siis nyt käsillä oleva aikasi Jumalan etsimiseen ja kuuntelemiseen.