Kirjoitin viime postauksessani siitä, miten nykyisessä voimakkaassa ja yllättävässä muutoksessa esiin nousevat ne asiat, joita pidämme erityisen tärkeinä. Nykyisen kaltainen koronavirus jättää väistämättä jälkensä yhteiskuntaan ja talouteen. On todennäköistä, että emme enää palaa siihen maailmaan, missä vielä ihan lyhyt aika sitten elimme. Taloudellisesti tuleva ajanjakso tulee olemaan vaikea. Keskinäinen solidaarisuutemme ja toinen toisistamme huolehtiminen punnitaan uudella tavalla, ei ainoastaan nyt tällä kriisin hetkellä, vaan myös tulevien vuosien aikana.
Millainen tuleva aika tulee olemaan hengellisesti puhuen? Millaiseksi muotoutuu ihmisten hengellisyys jatkossa? Olemme pitkään eläneet jopa itsekeskeisen individualismin ja pitkälle privatisoituneen uskonnonharjoittamisen aikaa. Nyt, kun olemme pakotettuja siihen, olosuhteiden pakosta, entistäkin enemmän, seuraako tämän uusi, syvemmän yhteisöllisyyden aika? Vaikka ymmärrän hyvin, ettei tällainen koettelemus sinällään vedä ketään lähemmäs Jumalaa, niin uskonnollisuus sen eri muodoissaan tulee varmasti kasvamaan.
Tässä tilanteessa useimmat kristilliset seurakunnat ja järjestöt ovat siirtyneet on line-jumalanpalveluksiin. Juttelin erään tutun hengellisen työn tekijän kanssa tilanteesta ja hän totesi oman yhteisönsä toiminnan "siirtyneen maan alle". Toiminta jatkuu käytännössä siten, että ihmiset kokoontuvat pienemmissä ryhmissä kodeissa ja erilainen on line-opetusmateriaali tukee tätä. Ajattelen, että hyvä niin. Haluamatta olla irvileuka totean, että kotona kokoontuva seurakunta ei ole lainkaan huonompi tapa harrastaa kristittyjen yhteyttä.
Vieläkin parempana toimintatapana pidän sitä, että me oppisimme varustamaan uskovat jo alusta pitäen sellaiseen hengelliseen kasvuun, jossa he kykenevät tarpeen niin vaatiessa hyvin itsenäisestikin pitämään huolta itsestään ja toisistaan. Käytännössä siis kokoontumaan kaikessa hiljaisuudessa pienemmissä ryhmissä (esim. 6-8 henkeä) kodeissa tai periaatteessa missä vain.
Tällaisen seurakunnan periaate on puettu hyvin sanoiksi 1.Kor. 14:26 alkaen. Tällainen seurakunnan perusyksikkö on lähiyhteisö, jossa uskovat palvelevat toisiaan kukin omilla lahjoillaan ja hengellinen vanhemmuus toteutuu käytännöllisellä tasolla. Organisaatioltaan se on hyvin ketterä, enemmän organismi kuin hierarkia. Näitä pienyhteisöjä voitaisiin sitten palvella eri tavoin; kiertävä palvelutyö, kirjallinen ja digitaalinen materiaali, sähköiset verkostot jne.
Meidän toivomme tulevaisuudessa ei siis lepää korkeammin koulutettujen pastoreiden tai huippuunsa viritetyn teknologian, vaan paremmin varustettujen seurakuntalaisten varassa.
No comments:
Post a Comment