Monday, October 07, 2019

Ilmestyskirjan luvut 2 - 3

Tämä blogiteksti on tarkoitettu avoimen raamiksen osanottajille ja liittyy edelliseen kokoontumiseemme. Tämän tähden en julkaise tähän liittyviä kommentteja lainkaan, vaan aiheeseen liittyvä keskustelu käydään seuraavassa kokoontumisessamme. Mikäli kuitenkin haluat lähettää jonkinlaisen viestin, niin liitä mukaan sähköpostisoitteesi. 

Seuraavat muistiinpanot eivät ole tyhjentävä esitys edelliskerrasta. Tarkoitus ei myöskään ole laatia omaa Ilmestyskirjan kommentaaria, vaan tuoda lyhyesti esille viime kokoontumisemme pääkohdat.



Ilmestyskirjaa lukiessa on hyvä muistaa oikea asenne Jumalan Sanan edessä:
  • Nöyryys ilmestyskirjan edessä: me luemme Jumalan ilmoitusta, emmekä itse ala mestaroimaan sitä.
  • Pidättyvyys lopunaikoja koskevien tulkintojen suhteen: vältämme tekemästä hätäisiä johtopäätöksiä.
  • Kannustus tutkimaan ja pohtimaan lukemaansa itse: tarkoituksena ei ole antaa "ainoaa oikeaa tapaa" tulkita Ilmestyskirjaa, vaan antaa työkaluja omaan tutkimiseen. 
Kertausta:
  • Ilmestyskirja on Raamatun Kristus-keskeisin kirja, joka sisältää paljon yhtymäkohtia Danielin kirjaan, syventää ja täydentää hänen ilmestystään.
  • Kannattaa siis lukea peräjälkeen Danielia ja Ilmestyskirjaa.
  • Luku 7 on hyvin tyypillinen luku Ilmestyskirjassa (esim. 7 tähteä, 7 seurakuntaa, 7 Jumalan Henkeä jne.

Lukujen 2-3 seurakuntakirjeet:
  • Ilmestyskirja on kirjoitettu alun perin kiertokirjeeksi seitsemälle seurakunnalle nykyisen Turkin länsiosissa, jossa kaikki näkivät myös sen, mitä muille on kirjoitettu. Katso kartasta miten 7 seurakuntaa sijoittuvat.
  • Jokaisella paikkakunnalla on siis vain yksi lampunjalka, ei useampaa pientä, eikä öljyputkia paikasta toiseen.
  • Eri seurakuntien enkelit tarkoittavat sananmukaisesti enkeliä, sanansaattajaa, ei esim. paikallista piispaa. UT:n mukaan seurakunnan johtajuus on kollektiivista (useita vanhimpia, ks. esim. Apt. 20:17), ei monarkista piispuutta. 

Kuvitellaan tilannetta, johon tulee kirje suoraan Jumalalta. Sana on ollut relevantti noille kirjeen alkuperäisille vastaanottajille. Seurakuntien erilaisuus on johtunut esim. maantieteellisestä sijainnista, rikkaudesta tai köyhyydestä, kaupunkien erilaisesta suhteesta epäjumalanpalvontaan jne. Jossain tulkinnoissa on tämä ajatus, toisissa tulkinnoissa eri seurakunnat taas kuvaavat eri kirkkohistorian aikoja. Tämä tulkinta on hyvin länsimaiskeskeistä tulkintaa, kuten esimerkiksi se, että nyt eletään "Laodikean aikaa" seurakunnan historiassa. Tämä voi olla totta esim. Suomessa, mutta se ei ole todellisuutta monessa muussa osassa maailmaa, jossa kristinusko kasvaa huimaa vauhtia. Kirjeet on siis tarkoitettu ensisijaisesti heille, jotka sen saivat, mutta ne kuvaavat myös erilaisia piirteitä kaikkien seurakuntien ja seurakuntalaisten tilasta.

Jokaisessa kirjeessä on sama jako: 
  • Herra sanoo jotakin itsestään, seuraavaksi tulee viesti seurakunnalle, hyvää palautetta ja nuhde, minkä jälkeen Herra neuvoo ja kertoo, mitä lupaa uskollisille.

David Pawson (s. 406) esittää seuraavanlaisen jaon seurakuntakirjeille:
  • Osoitus: "Sen ja sen seurakunnan enkelille..."
  • Attribuutit: "Näin sanoo hän, joka..."
  • Hyväksyntä: "Minä tunnen sinun tekosi..."
  • Nuhde: "Kuitenkin se minulla on sinua vastaan..."
  • Neuvo: "...tai muuten minä tulen ja..."
  • Vahvistus: "Sille, joka voittaa, minä..."
  • Vetoomus: "...kuulkoon, mitä Henki sanoo..."
Ainoa ero tästä järjestyksestä on neljässä viimeisessä kirjeessä, joissa viimeiset kaksi aihetta ovat päinvastaisessa järjestyksessä (syy siihen ei käy ilmi). 
Tutki, mitä Herra lupaa kullekin seurakunnalle ja katso sitten Ilmestyskirjan lopusta luvuista 20-22, miten nämä lupaukset toteutuvat. (Becker, 62)
Esimerkki:
  • Lupaus: "minä annan syödä elämän puusta" (2:7)
  • Täyttymys: "elämän puu... kansojen tervehtymiseksi" (22:2)

Tutki itse...
  • Lupaus: "sitä... ei toinen kuolema vahingoita" (2:11)
  • Täyttymys:
  • Lupaus: "uuden nimen" (2:17)
  • Täyttymys: 
  • Lupaus: "sille minä annan vallan hallita pakanoita... minä annan hänelle kointähden" (2:26-28)
  • Täyttymys: 
  • Lupaus: "enkä minä pyyhi pois hänen nimeänsä elämän kirjasta" (3:5)
  • Täyttymys
  • Lupaus: "minä teen pylvääksi Jumalan temppeliin... ja minä kirjoitan häneen Jumalani nimen ja Jumalani kaupungin nimen, sen uuden Jerusalemin, joka laskeutuu alas taivaasta minun Jumalani tyköä, ja oman uuden nimeni" (3:12)
  • Täyttymys:
  • Lupaus: "sen minä annan istua kanssani valtaistuimella" (3:21)
  • Täyttymys:

Sisäiset uhat
- Jeesus sanoi vihaavansa nikolaiittoja ja muita harhaoppeja
- Nikolaiitat olivat Nikolauksen, "kansanvoittajan", seuraajia. Yksi tulkinta on se, että nikolaitat olivat ensimmäinen pappisluokka, muiden yläpuolelle asettujat. Tämä tulkinta on vähän hataralla pohjalla, mutta viittaus nikolaiittoihin sisältää viitteitä gnostilaisuudesta joka tapauksessa.
- Bileamin oppi, (4. Moos. 22. luvusta alkaen): väärä profeetta, joka rohkaisi siveettömyyteen ja epäjumalien palvontaan. Gnostilaisuutta on se, että ruumiilla ja sen käytöllä ei merkitystä, vain sisäisellä elämällä on.
- "Saatanan syvyyksien" tunteminen kokemusperäisesti ei näin ollen vahingoittaisi jumalasuhdetta. Meidän aikana vastaava hyökkäys kohdistuu valheelliseen ihmiskuvaan ja seksuaalisuuteen.
- Isebel, Ahabin, Israelin kuninkaan vaimo, Tyroksen kuninkaan tytär. (Ks. 1.Kun. 19.) Isebel suosi epäjumalanpalvontaa, jonka Jumala niin Mooseksen kuin profeettojen kautta kielsi. Isebel käytti siis valtaansa niin uskonnollisesti kuin poliittisestikin väärin. Ilmestyskirjassa Isebel on väärä profeetta, johon liittyi myös seksuaalisia syntejä. Usein Jumalan palvelijan kolme heikkoa kohtaa ovat seksi, valta tai raha.
- Väärät apostolit, jotka mainitaan nimenomaan Efeson seurakunnan yhteydessä. Tämä kohta osoittaa ensinnäkin sen, että apostoleja on ollut vielä tuolloin ja heitä oli lupa koetella.
- Väärä juutalaisuus, "saatanan synagooga": on mielenkiintoista tutkia, miten Jeesukseen uskovien suhde juutalaisuuteen muuttuu UT:ssa.


Ulkopuoliset uhat
- kärsimykset, pilkka, koetukset ja vainot niin uskonnollisesti kuin poliittisestikin (mitkä Rooman imperiumissa usein liittyivät toisiinsa)
- "saatanan valtaistuin" Pergamossa, mikä ilmeni monien epäjumalien palvontakeskuksena, myös keisarinpalvonnan ensimmäisiä paikkoja.


Muuta

Jeesus on hyvin henkilökohtainen puheessaan, Hän tuo esille tunteitaan, paljastaa asioita, joita ei paljasta muualla: esim. mitä antaa niille, jotka voittavat.
Esille tulee myös kollektiivinen vastuullisuus seurakunnasta; yhdessä ruumiissa elämiseen liittyy vastuu. Herran uhkaus Efeson seurakunnalle "seurakunnan lakkauttamisesta" (2:5) on hyvin vakava sana.
Toisaalta esille tulee myös erottelu "vuohiin" ja "lampaisiin" seurakunnan sisällä; ks. esim. 2:14 ja 24 sekä 3:2 ja 4.
On hyvä ymmärtää asiayhteyden perusteella, että 3:20 on alun perin puhuttu seurakunnalle, eikä esim. evankeliointitapahtumassa.


Käytännön sovellus
Mitä Jeesus sanoo nimenomaan haluavansa tehdä, jos joku avaa oven Hänelle (3:20)? Kyse ei ole kauniista runokielestä tai semantiikasta, vaan siitä, että ateriayhteys on yhteyttä parhaimmillaan! Kun aterioimme yhdessä teemme muutakin kuin vain täytämme vatsaamme. Jaamme elämäämme ja koemme yhteyttä uskossa Jeesukseen. Harjoittakaamme siis sitä!


Lähteet:
Becker Siegbert W., Kaukainen voittolaulu. Ilmestyskirjan selitys
Pawson David, Raamattu avautuu II. Uusi testamentti
Sana elämään - Kommentaariraamattu




No comments:

Post a Comment