OIkea mieli ja oikea ies

Mietiskelen tässä erilaisia tapaamisia ja kohtaamisia eri ihmisten kanssa, ennalta sovittuja ja täysin sopimattomia.

Jeesus puhuu (Matt. 11:28-30) siitä, miten tärkeää on, että me oppisimme Hänestä. Huomaa siis, että oppi pitää hakea Hänen käyttäytymisestään ja toimintatavoistaan, eikä mistään muualta. Mietin, mitä se olisi, "oppia Hänestä"? Jeesus sanoo lisäksi, että meidän tulee ottaa Hänen ikeensä kannettavaksemme, ts. kantaa iestä yhdessä Hänen kanssaan.

Ihminen on uskonnollisessa langenneisuudessaan perin viehättynyt kantamaan kaikenlaisia ikeitä, joita Herra ei ole koskaan pyytänyt heitä ottamaan kantaakseen , mutta jotka tosiasiassa ylikuormittavat ja loppuun polttavat monet - liian monet - niiden kantajista. Pelkään pahoin, että monetkaan ministryt ja yhteisöt eivät yksinkertaisesti tulisi toimeen ilman tällaisten hyvää tarkoittavien ihmisten uskonnollista intoa.

Jeesus kuitenkin lupaa meille levon ja vapauden, jopa ilon, kaiken ieksen kantamisen keskelle. Avainsana tähän on olla "sävyisä ja nöyrä sydämeltä", niin kuin Hänkin on. Jeesuksen mielenlaatu ihmissuhteissa on sitä, etten loukkaannu, en suutu, enkä pahoita mieltäni, vaikka ylpeyteni saisikin kolautuksen. On ymmärrettävä, että minulla ei itse asiassa ole mitään muuta tietä kuljettavana, jos haluan elää, kuin tämä itselleni kuolemisen tie. Suostun siis tähän. Olen valmis luopumaan oikeutetuistakin vaateistani. Annan anteeksi, ja ennen pitkää huomaan, miten paljon anteeksiantaminen vapauttaa elintilaa sisimmässäni Pyhän Hengen tulla sisälle ja hoitaa minut eheäksi.

Vain tätä kautta löydän levon sielulleni, samoin kuin minulle sopivan ikeen ja kevyen kuorman.