Kun jatkamme pakkosiirtolaisuuden jälkeisten profeettojen tutkimista, niin huomaamme miten Sakarjan kirjassa puhutaan profeetallisista hahmoista, jotka viittaavat lopun aikana ilmestyvään Messiaaseen ja hänen valtakuntaansa. Sakarja nimeää tuon ajan niin hengellisessä kuin näkyvässäkin taistelussa keskeiseksi hahmoksi ylipappi Joosuan ja "hänen ystävänsä". Sakarja kutsuu heitä "ennusmerkin miehiksi". Heidän jälkeensä näyttämölle astuu vielä salaperäisempi ja merkittävämpi hahmo, nimeltään Vesa (tai Verso), "Herran palvelija". (3:8)
Jatkossa ylipappi Joosua kruunataan kultaisella kruunulla, mikä on epätavallista ylimmäisen papin ollessa kyseessä. Tämän tähden se on myös huomionarvoista. Sitten Joosuaan liittyen profetoidaan: "Katso, mies nimeltä Vesa!" Tästä Vesasta todetaan, että hän kasvaa omalta pohjaltaan ja rakentaa Herran temppelin, jota sitten kuvataan hätkähdyttävin ilmaisuin: "...valtasuuruus... istuva ja hallitseva valtaistuimellansa...". (6:10-13) Kyseessä on siis selvästi messiaaninen uusi temppeli ja Messias itse. Profeetallinen sanoma päättyy lupaukseen, että näin on tapahtuva, jos Herran kansa hartaasti kuulee Herransa ääntä. Tämä asenne sitten näkyy konkreettisena jo aiemmin mainittujen Hannan ja Simeonin elämässä (Luuk. 2:25-38)
Sakarjan kirja päättyy lupaukseen siitä, että tulevassa messiaanisessa temppelissä ei enää tule olemaan kaupustelijoita, vaan kaikki on oleva Herralle pyhitettyä. Tässä voidaan nähdä myös realistinen kuva koko exiilin jälkeisen juutalaisuuden todellisesta hengellisestä tilasta, johon Jeesuskin sitten omalla messiaanisella toiminnallaan viittasi ja konkreettisesti puuttui. (Matt. 21:12-13) Näin seurakunnan Herra itse paaluttaa uuden liiton temppelin pyhiä periaatteita ja käytännön toimintatapoja.
Koko Vanhan testamentin ilmoituksen päättää Malakian kirja, jota juutalaiset rabbit kutsuivat "profeettojen sinetiksi". Malakian profeetallinen sanoma alkaa ilmauksella, joka kuvaa hyvin sekä profeetan tehtävää ja sen luontaisetuja että myös itse sanomaa, sen luonnetta ja vaikutusta. Hän nimittäin kutsuu "ennustusta, sanaa Herralta" "Herran sanan taakaksi", jossa käytetty alkukielen sana "massa" tarkoittaa kirjaimellisesti kuormaa ja taakkaa. (1:1)
Malakia tiivistää koko toisen temppelin tilanteen kysymykseen siitä, mitä tehdä, kun meidän jumalanpalveluksemme ja uhrimme eivät ole mieluisia Herralle? Heti tämän jälkeen Malakia jo ennakoikin pakanoiden armoihin ottamista. Israel sitä vastoin jatkaa jo ennen pakkosiirtolaisuutta alkanutta luopumustaan. (1:10-12) Ei tarvitse olla mikään ennustaja ymmärtääkseen mitä tapahtuu, jos ja kun juutalaisten messiasodotus nousee tältä pohjalta; tulevan Messiaan sanoma torjutaan ja Hänet itsensä likvidoidaan.
Tähän seikkaan profeetallinen vanhus Simeonkin sanoissaan Marialle, Jeesuksen äidille viittaa; Messias on pantu koetukseksi Israelille ja toiset loukkaantuvat Häneen ja toiset taas ottavat Hänet vastaan. Messias tulee olemaan merkki, jota ei tunnusteta. (Luuk. 2: 34-35) Tähän samaan ilmoitukseen tukeutuu myös Paavali kuvatessaan Israelin kansan tilannetta kirjeessään roomalaisille. (Luvut 9.-11.) Kysymys, joka tästä seuraa kuuluu: mitä tapahtuu, kun sama meno niin kansan jumalattomuuden kuin sitä kohtaavan Jumalan tuomionkin suhteen jatkuu vielä toisenkin temppelin aikana? Malakia näyttää koko ajan tukeutuvan aiempiin profeettoihin, ammentaa heiltä ja ikään kuin tämän aiemman ilmoituksen vahvistaakseen viittaa ja palaa siihen uudestaan. Lopulta Messias itse tuskaisena pukee sanoiksi kansan tulevan kohtalon; "tästedes te ette näe minua, ennen kuin sanotte: ´Siunattu olkoon Hän, joka tulee Herran nimeen´". (Matt. 23:37-39)
Ilmoituksensa lopulla Malakia ennakoi Messiaan tulemisen ja Hänen toimintansa aiheuttamaa hämmennystä ja kansan jakautumista tämän sanoman edessä. Samalla profeetta myös kuvaa sitä työtä, jota Messias tekee Pyhän Henkensä kautta niissä, jotka seuraavat Häntä. (3:1-4) Uuden liiton alussa Johannes Kastaja omalla toiminnallaan alkoi toteuttaa tätä profetiaa julistamalla Messiasta, joka "kastaa Pyhällä Hengellä ja tulella". (Matt. 3:11) Tämän lupauksen näemme sitten toteutuvan sanan varsinaisessa merkityksessä alkaen ensimmäisestä kristillisestä helluntaista. (Apt. 2.) Paavali kuvaa tätä uutta elämäntodellisuutta korinttilaisille: "meidät kaikki on kastettu yhdessä Hengessä yhdeksi ruumiiksi". (1.Kor. 12:13) Jeremian ja Hesekielin ennustama uusi liitto on nyt todellisuutta Pyhän Hengen vuodatuksen kautta.
Vasta tämä saa Malakian mukaan aikaan Herralle kelvollisen jumalanpalveluksen, mikä on koko kirjan peruasetelma ja mikä tähän asti on ollut sula mahdottomuus. (Mal. 3:3b-4) Myös Paavali toteaa tämän erään koko VT:n perusongelman poistuneen sitä kautta, että Pyhä Henki, Jeremiaan ja Hesekielin ennustuksen mukaisesti, asuu nyt uskovissa. Tämä saa aikaan sen, että lain vaatima vanhurskaus täytetään niissä, jotka eivät vaella lihan mukaan, vaan Hengen mukaan. (Room. 8:4) Tämä ei ole pelastuksen ehto tai edellytys, vaan sen seurausta.
Tämä merkitsee nyt myös sitä, että uuden messiaanisen temppelin muodostavat Hänen omansa. Nimittäin jo Salomon temppelin rakentamisesta alkaen olivat profeetat viestittäneet sitä tosiasiaa, että Herra ei - Jerusalemissa olleen Salomon temppelin ulkonaisesta loistosta huolimatta - asukaan käsin tehdyssä temppelissä. Johanneksen evankeliumissa kuvataan inkarnaatiota sanomalla "Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme", mikä kirjaimellisesti merkitsee sitä, että Jumala pystytti telttamajansa keskellemme. Tällä viitataan Vanhan testamentin ilmestysmajaan siinä merkityksessä, että nyt Jeesus itse on Jumalan temppeli, joka on tullut maan päälle.
Niinpä me Hänen omansa - me seurakuntana - olemme ilman käsiä rakennettu temppeli, Messiaan itsensä rakentama pelastuksen huone, jossa Pyhä Henki asuu.
No comments:
Post a Comment