Kuten edellä todettu, myöhäismoderni heimoajattelu esittää vakavan haasteen raamatulliselle seurakuntanäkemykselle. Tähän sisältyy yhtä vakavia laiminlyöntejä ja luistamista pois Jumalan tarkoitusperistä, joten aiheesta on syytä puhua suoraan.
On mielenkiintoista törmätä uusiin (so. perinteisiin kirkkokuntiin kuulumattomiin) seurakuntiin, joiden agendana on olla jonkin uuden genren lanseeraajia omalla paikkakunnallaan. Tässä ei sinänsä ole mitään pahaa ja usein niiden opetus seurakunnasta saataa olla hyvinkin linjassa Uuden testamentin kanssa.
Ongelmana on joskus vain se, että ne eivät itse elä oman opetuksensa mukaan. Ne kun keräävät samanhenkistä väkeä hyvinkin kaukaa, eivätkä näe mitään ongelmaa siinä, että niiden jäseninä saattaa olla myös ulkopaikkakuntalaisia. Käytäntö lyö siis - usein puhtaasti pragmaattisista syistä - kovasti korville opetusta.
Otetaanpa sama asia toisin päin. Paikkakunnallasi saattaa elää uskovia, joiden seurakuntayhteys muodostuu pääasiassa jonkun tietyn julistajan tai ministryn kokouksissa juoksemisesta - joskus kirjaimellisesti ympäri Suomea. Paikallinen uskovien yhteys sensijaan koetaan epähengellisenä, "vääriä" shibboletteja toistavana tai on vain joku muu tekosyy hakea julistusta, ylistystä ja palvelua omaan korvasyyhyynsä.
Kaikki tämä tapahtuu paikallisen pyhien yhteyden kustannuksella. Nämä uskovat käytännössä lintsaavat omasta kutsumuksestaan seisoa omalla vartiopaikallaan oman kotikaupunkinsa porteissa, raamatullista kielikuvaa käyttääkseni. He eivät ole omalla paikallaan rukoilemassa ja siunaamassa omaa kotikaupunkiaan, sen esivaltaa ja asukkaita.
Kristuksen ruumis omalla kotipaikkakunnallasi kärsii tällaisen uskonnollisen mukavuudenhalun takia. Seurakunta Kristuksen ruumiina on aina ensisijaisesti paikalliseksi tarkoitettu yhteys. Sen jäsenten profeetallinen ja papillinen tehtävä on näistä näkökulmista käsin palvella ensisijaisesti oman kotikaupunkinsa asukkaita.
Yhtä suuren - tai kenties vielä karmeamman - virheen tekevät ne, jotka julistavat ensisijaisesti heidän omassa yhteydessään toteutuvan Kristuksen ruumiin todellisuus omalla paikkakunnallaan. Tapahtuipa tämä millä perusteella hyvänsä, niin kyse on harhaopista. Näin tehdessään he ovat itse asiassa suuressa vaarassa leikata itse itsensä pois Kristuksen ruumiista.
Kirkkoisä Cyprianuksen - niin usein väärintulkittu - lausahdus siitä, ettei ole pelastusta kirkon ulkopuolella on kyllä totta, mutta vain silloin, kun sitä yksiselitteisesti sovelletaan kaikki Kristukseen uskovat sisäänsä sulkevaan seurakuntaruumiiseen jollain paikkakunnalla. Mikään olemassaoleva kirkko tai ryhmä ei omista yksin Kristusta. Hän on vain yhden ruumiin pää.
Erään nimeltä mainitsemattoman uskovien yhteisön "kirkollisissa ilmoituksissa" ilmoitetaan seuraava yhteentuleminen aina sanoilla "Seurakuntaa koolla...". Tämä ei ole huolimattomuutta, eikä semantiikkaa, vaan tarkoin harkittu ilmaisu. Siihen on sisään rakennettuna se raamatullinen totuus, että "meidän" kokoontumisemme lisäksi seurakuntaa on koolla muutamassa muussakin paikassa kotikaupungissani.
No comments:
Post a Comment