Pieni päivitys

Laitoin juuri statuspäivityksen facebookiin, jossa totean, etten aikoihin ole lukenut Perustaa yhtä suurella mielenkiinnolla, kuin eilisen jälkeen, kun posti kantoi kotiin lehden melkein kokonaan täynnä asiaa C.S.Lewisistä. No, lehteä sitten lukiessani sainkin oivan opetuksen osalleni.

Jos olen joskus kuvitellut olleeni ensimmäinen - tai ainakin jotain sinne päin - joka lanseeraa laajempaan käyttöön ilmaisun "olla lähetystyöntekijä omassa kirkossaan", niin huomaan erehtyneeni raskaasti. Jos hetkeäkään olen kuvitellut, että kyseessä olisi ollut minun oma teologinen innovaationi, niin nyt se illuusio on murrettu.

Vai mitä sanotte tästä?

"Oli aika, jolloin maallikko pyrki kätkemään sen tosiasian, että hän uskoi paljon vähemmän kuin kirkkoherra; nyt hän yrittää salata sitä, että hän uskoo paljon enemmän. On hämmentävää olla lähetystyöntekijä oman kirkkonsa pappien piirissä. Minulla on kuitenkin kauhistuttava tunne, että ellei sellaiseen lähetystyöhön pian ryhdytä, Englannin kirkon tuleva historia on todennäköisesti lyhyt."

Lainaus on Lewisin Englannin kirkon papeille pitämästä esitelmästä, joka sisältää neljä maallikon "määkimistä" ja ihmettelyä alennustilasta, johon liberaalinen raamattukritiikki on eksyttänyt monet papit. On kaivettu uudestaan esille vanha keskiaikainen kahden totuuden tie: papit ovat saarnatuolissa eri linjalla kuin sakastissa. Pelottavan totta tämä näyttää olevan niin luterilaisen kuin muidenkin kirkon virkapapiston kohdalla.

"Liberaalit papit ovat herättäneet eloon vanhan keskiaikaisen käsityksen kahdesta totuudesta: kuvitellusta, jota voi saarnata kansalle, ja esoteerisesta, jota käytetään papiston keskuudessa."

Kun peilataan Brittein saarilla tapahtunutta kehitystä maamme kristillisyyden nykytilaan, voidaan siitä löytää yhtymäkohtia nimenomaan evl. kirkon tilanteeseen. Voimme oppia siitä paljon, kuin myös siitä mikä ja millainen tilanne on nyt: voisiko myös täällä olla todellisuutta anglikaanikirkon kaltainen tilanne, jossa myös raamattu-uskollisilla ja karismaattisailla suuntauksilla olisi liikkumatilaa kirkon sisällä?

Eipä ihme, että Alister McGrath himself pitää uusimmassa Lewis-elämänkerrassaan häntä profeettana (joskin vastahakoisena sellaisena) omana aikanaan ja myös sen jälkeen.


------------

Moderni teologia ja raamatunkritiikki (Entisen ateistin kristillisiä esseitä, s. 191-209)



PS. Huvittavinta tässä lienee se, että ko. kirja on killunut kunniapaikalla kirjahyllyssäni aina siitä asti, kun ostin sen alennusmyynnistä Kauniaisissa joskus 1970-luvun loppupuolella...