Sunday, July 21, 2013

Sunnuntain saarna



"Jumala on rakkaus" (1.Joh. 4:16)

"Herra, kenen luo me menisimme? Sinulla on iankaikkisen elämän sanat." (Joh. 6:68)



Kenen luo Sinä menisit? Keneen tai mihin Sinä olisit valmis vaihtamaan Jeesuksen?


Tänäänkin on kristittyjä, jotka ovat ikäänkuin varkain vaihtaneet Jeesuksen teologiaan. Tämä kaikki on tapahtunut huomaamatta, kun jokin muu kuin Jeesus itse on tullut tärkeämmäksi. Varjeltavana on ollut vaikkapa oma kirkollinen traditio, joka on, tapauksesta riippuen, tietyn ikäinen. Kuitenkin se on niin tärkeä ja vaikuttava, että sen rinnalle ei aito raamatullinen oppi ole kelvannut. Ollaan unohdettu se Jeesus, joka ei juossut statuksen, privilegioiden tai papinkaulusten perässä. Mikä maailman silmissä oli heikkoa, sen Jumala valitsi saattaakseen voimakkaat häpeään.

On kristittyjä, jotka asettavat saarnojen filosofisen korkealentoisuuden ja apologian rationaalisen loistokkuuden tärkeämmäksi kuin Paavalin saarnaaman ristin hullutuksen. Uskon puolustaminen ymmärrykseen vetoaville argumenteilla on noussut avainasemaan, ennemmin kuin se Jumalan voima, joka tulee Ristiinnaulitun julistamisesta. Kun uskon rationaaliset perustelut ajavat kaikkein tärkeimmän ohi, unohdetaan se, että Jumala on viisaudessaan valinnut vain yksinkertaisen uskon tien siksi väyläksi, jolla Hänet voidaan löytää. Mikä maailman silmissä on hullutusta, sen Jumala valitsi saattaakseen viisaat häpeään.

Tänä myöhäismodernina aikana saattaa varsinkin nuoremman sukupolven kohdalla yhteisöllisyyden tarve ajaa ohi kuuliaisuuden Jumalan Sanalle. Kun näin käy, unohdetaan vaikkapa raamatullinen seksuaalimoraali kaiken ylittävän kaveruuden kustannuksella. Vältetään kärjistämästä asioita, jottei menetettäisi sitä, mikä mielletään "rakkaudeksi". Niinpä se, mitä Raamattu sanoo esiaviollisesta seksistä, avioerosta, abortista, avoliitosta tai armomurhasta, se ohitetaan ja siitä vaietaan. Nämä opetukset joutavat roskakoriin "uskon kannalta oleellisten asioiden" tai "rakkauden argumentin" kustannuksella. Käy niinkuin Francis A. Scaeffer jo nelisenkymmentä vuotta sitten ennusti käyvän, että yhtäkkiä onkin jeesusmaista maata pojan tai tytön kanssa, johon tuntee vetoa. Jeesuksesta tulee silloin vain tyhjä iskusana, kun katoaa yhteys siihen historialliseen Henkilöön, joka sanoi ja teki tiettyjä asioita. Emme koskaan voi irrottaa Jeesuksen persoonaa siitä, mitä Hän on sanonut. Kun rakkaudesta tulee jumala, palvommekin epäjumalaa.

Polarisoituvalle todellisuudellemme on ominaista toisaalta myös se, että äärimmäisen tiukka oppi ja näennäinen raamatullisuus nousevat ainoiksi oletetuiksi selviytymiskeinoiksi ympärillämme vellovan moniarvoisuuden ja relativismin keskellä. Mutta silloin Raamatun sanoman kokonaisymmärrys ja -näkemys häviää ja avainasemaan nousevat loputtomat kiistelyt laista ja sukuluetteloista sekä pienet yksityiskohtaiset tulkinnat, joiden tietyllä tavalla ymmärtäminen nostetaan jopa autuuden ehdoksi. Seurakunnasta tulee tällöin vain tietyllä tavalla "oikein" ajattelevien suljettu yhteisö, jossa toisaalta ahdistetaan nurkkaan toisinajattelevat tai vain tässä suhteessa epäilyksenalaisetkin, mutta toisaalta salassa tehtyjen syntien määrä kasvaa. Moraaliset lankeemukset tapahtuvat piilossa hurskaan ulkokuoren, runsaasti viljeltyjen raamatunlainausten ja opillisen tiukkapipoisuuden suojissa, mikä sitten myös mahdollistaa jatkuvan synissä elämisen.

Hassua, mutta kaikissa näissä edellä mainituissa - teologiassa, apologiassa, yhteisöllisyydessä ja tiukkapipoisuudessa - Sinä voit kyllä kohdata Jeesuksen itsensä. Kuitenkaan mikään näistä ei itsessään ole Jeesus. Ne voivat yhtä hyvin edustaa jotain puolta Jeesuksesta ja Hänen ilmoituksestaan, mutta yhtä hyvin mistä hyvänsä niistä voi tulla Sinulle epäjumala ja pois poikkeama oikealta tieltä. Mikä hyvänsä näistä voi vääristyessään korvata Jeesuksen. Näin siitä mitä luulitkin kristukseksi, tuleekin antikristus. Siinä niiden petollisuus.


Mihin Sinä olisit valmis vaihtamaan Jeesuksen?





No comments:

Post a Comment