Paavali oli apostoli ja tässä toimessaan hänellä oli tiettyjä motiiveja, metodeja ja periaatteita, joita hän noudatti ja joille hän oli uskollinen. Ensinnäkin se tilanne, jossa hän koki elävänsä ja toimivansa oli hengellinen sota, jossa henkivaltojen taistelu oli todellisuutta. Hänen lähtökohtansa hengelliseen työhön ei ollut korkea koulutus tai oppineisuus, vaan Jumalan kutsu, joka aikanaan todellistui seurakunnan keskellä. Hänen motiivinsa oli Kristuksen rakkauden kokeminen sisäisesti niin vaativana, että se pakotti hänet liikkeelle. Jos kerran Yksi oli kuollut kaikkien puolesta, niin silloin kaikki muutkin olivat kuolleet itselleen, elääkseen Hänelle.
Paavalin työmetodina oli kävely, hengailu nurkilla, ihmisten pariin hakeutuminen, työn tekeminen ihmisten parissa, julistus ja keskustelu, opetus ja vuoropuhelu. Tärkeitä periaatteita hänelle olivat ilmestyksen saaminen Jumalalta, elannon hankkiminen omin käsin sekä evankeliumin julistaminen ensin juutalaisille. Hän ei siis koskaan kulkenut oman kansansa keskellä sammutetuin lyhdyin tai matalaa profiilia pitäen, eikä ajatellut juutalaisille olevan jokin toinen tie pelastukseen, kuin Jeesus.
Hänelle suuret kaupungit toimivat työn tukikohtina, juutalaisen uskonnollisuuden edustuspaikat eli synagoogat hyvänä kontaktipintana, jossa oli jo valmiina olemassa tietty esiymmärrys uskon asioille sekä siellä juutalaiset ja siihen päin kallellaan olevat ensimmäisenä kohderyhmänään. Kuitenkin kaiken takana väijyi tuo apostolinen pakotus aina hakeutua sinne, minne muut eivät ole menneet ja missä kukaan muu ei vielä ole työtä tehnyt. Saavuttamattomat ihmisryhmät ajoivat häntä aina uudelleen eteenpäin.
Hän mielsi oman - tai yleensä! - apostolisen valtuutuksensa aitouden tunnusmerkiksi ihmeet, merkit ja muut voimalliset teot. Hänellä ei ollut mitään vaikeutta sovittaa kaikkea tätä yliluonnollista Jumalan voiman ilmenemistä käytännössä yksinkertaiseen armon evankeliumiin, joka vapauttaa ihmisen. Hän näki tärkeänä pyrkiä aina mukautumaan kohderyhmänsä mukaan vaarantamatta kuitenkaan hitustakaan aidosta evankeliumista.
Paavalille paras ja toimivin tapa kouluttaa itselleen työnsä jatkajia, jotka veisivät sanomaa eteenpäin ja itse kouluttaisivat työn jatkajia, oli käytännön työssäoppiminen, siinä tapahtuva vuoropuhelu ja asioiden yhdessä tekeminen. Tämä oli hänelle myös ainoa konteksti, jossa teologian tekeminen tapahtui.
Niin, mitä voisimmekaan oppia paavalilta tänä päivän..
ReplyDeleteVai olemmeko edistyneet jo niin pitkällä ja onko meistä tullut niin sofistikoituneita, että kyseiset metodit ovat meille jo vanhentuneita?
Enpä usko, vaikka siltä välillä näyttää.
Kiitos ajatuksia herättävästä tekstistä!