Tiedettiinkö varmasti...?

"Mitä me teemme näille miehille? Onhan heidän kauttaan tapahtunut ilmeinen ihme, sen tietävät kaikki Jerusalemin asukkaat, emmekä me voi sitä kiistää. Mutta ettei asia leviäisi laajemmalle kansaan, kieltäkäämme heitä ankarasti enää puhumasta tässä nimessä yhdellekään ihmiselle." 

(Apt. 4:16-17)

Eilisessä raamattuopetuksessa nousi esille kysymys juutalaisten uskonnollisen johtajiston mielentilasta ja asenteesta Jeesuksen ja Hänen seuraajiensa toimintaa kohtaan. Itseäni on aina tietyissä kohdissa evankeliumeja ja Apostolien tekoja pistänyt silmään ylipappien ja kirjanoppineiden tietynlainen pragmaattisuus ihmetöiden edessä. Itse ilmiöiden tarkoitus tai alkuperä eivät juurikaan kiinnostaneet, vaan enemmän oltiin huolissaan tällaisen toiminnan vaikutuksesta. Jotenkinhan tätä "villiä" toimintaa pitäisi voida suitsia ja kontrolloida...

Esitin kysymyksen olivatko juutalaisten johtajat vain niin pihalla siitä, mitä oli tapahtumassa vai olivatko he jo niin paatuneita, että kaikin mahdollisin keinoin vastustettiin Jeesusta ja Hänen seuraajiaan? Vakavampi, tämän pohjalta nouseva kysymys on, tiesikö uskonnollinen eliitti, että nyt oltiin tekemisissä Messiaan ja Hänen synnyttämänsä liikkeen kanssa?

-------

Ensimmäisenä täytyy tietysti ottaa esille se uskonnollinen kirjallisuus, jota juutalaiset oppineet pitivät jumalallisena ilmoituksena ja jota he tutkivat, Vanhan testamentin pyhät Kirjoitukset. Juutalaiset oppineet viittaavat usein Danielin kirjan ennustuksiin Messiaan tulon ajankohdasta. Juutalainen historioitsija Flavius Josefus pitää sitä ainutlaatuisen profeetallisen kyvyn ilmauksena. (Ks. Dan. 9:24-26.)

Jeesuksen toisesta tulemuksesta ei tiedä edes Poika, vaan Isä yksin. Hän on tuleva hetkenä, jota emme arvaa. Mutta Jeesuksen ensimmäinen tulemus oli tarkkaan ennustettu Raamatussa. Juutalainen rabbiininen kirjallisuus puhui juuri Jeesuksen syntymän aikoihin paljon Messiaan tähden ilmestymisestä. Näiden kirjoitusten ollessa hyvin tunnettuja Israelissa ja sen naapurimaissa osattiin odottaa Messiaan tähteä ja Hänen syntymäänsä. Esim. nykyisen Jemenin alue oli tuohon aikaan (n. vv. 120 eKr. - 500 jKr.) mooseksenuskoinen ja siellä odotettiin aivan erityisellä innolla juutalaisten kuningasta syntyväksi.

Juuri tästä syystä Luukas kertoo evankeliuminsa toisessa luvussa hurskaista vanhuksista, Simeonista ja naisprofeetta Hannasta, jotka odottivat temppelissä "Israelin lohdutusta" ja "Jerusalemin lunastusta". Messiaan piti saapua Danielin ennustuksessa säädettynä ajankohtana. Myös juutalainen rabbiininen kirjallisuus edellyttää, että näin olisi pitänyt tapahtua. Samoin historioitsija Josefus näyttää edellyttävän, että Danielin ennustukset kävivät toteen roomalaisten vallatessa ja tuhotessa Jerusalemin v. 70 jKr.

Rabbiinisten lähteiden valossa näyttää ilmeiseltä, että juutalaisilla oppineilla on ollut yhteinen sopimus vaieta Jeesuksesta. Kertoohan Johanneksen evankeliumikin, että juutalaiset olivat jo Jeesuksen eläessä sopineet keskenään, että kuka ikinä tunnustaisi Jeesuksen Messiaaksi, hänet erotettaisiin synagoogasta. Kaikesta jo tuolloin alkaneesta ja läpi historian jatkuneesta vaikenemisesta huolimatta juutalaiset eivät koskaan ole kieltäneet, etteikö Jeesus olisi elänyt ja tehnyt ihmeitä, samoin kuin opetuslapset Hänen nimessään.

Danielin ennustukseen liittyen jotain todella järkyttävää on tapahtunut juutalaisten omien lähteiden mukaan juuri Jeesuksen kuoleman aikoihin. Kolmessa evankeliumissa kerrotaan ja myös Heprealaiskirjeessä mainitaan kolmasti temppelin esiripusta. Jeesuksen kuolinhetkellä temppelin esirippu repesi kahtia ylhäältä alas. Tällöin kansan on täytynyt nähdä suoraan temppelin kaikkein pyhimpään saakka. Tällaisen asian tai sen jättämän "jäljen" luulisi jotenkin näkyvän juutalaisessa traditiossa.

Mishna Sanhedrin ja Avodaa Zaraa talmudissa kertovat, että 40 vuotta ennen temppelin tuhoa uhrit kadottivat voimansa ja kaikkein pyhimmän ovet avautuivat itsestään.

Kristittyinä ymmärrämme Jeesuksen Kristuksen toimittaneen uhrikuolemallaan iankaikkisen vanhurskauden, Danielin profetian mukaisesti. Tämän jälkeen temppelin jumalanpalveluksella ei ollut enää mitään merkitystä.

-------

Mutta Raamattu esittää Messiaan tulolle myös erään toisen oman aikarajoituksensa, jota harvoin tullaan ajatelleeksi. 1.Moos. 49:10:ssä ennustetaan, että hallitsijanvaltikka ei siirry pois Juudan sukukunnalta, ennen kuin "tulee hän, jonka se on ja jota kansat tottelevat". Tämä merkitsee sitä, että Juudan heimon täytyy siis ehdottomasti säilyttää yhteenkuuluvuutensa heimona siihen asti, kunnes sen keskuudesta nousee hallitsija, jota kansat tottelevat. Esran kirjasta voimme todeta (esim. 1:5-8), että Juudan heimo oli Babylonian vankeudessa säilyttänyt tietoisuuden omista juuristaan ja identiteetistään.

Jeesuksen syntymän ja lapsuuden aikoihin juutalaisilla oli vielä laaja itsehallinto ja suurella neuvostolla, sanhedrinilla oli jopa oikeus langettaa kuolemantuomio. Jeesuksen varhaislapsuudessa tässä tapahtui kuitenkin muutos, joka oli järkyttävä ja enteellinen Messiasta odottavan kansanosan mielestä. V. 6 jKr. Herodes-sukuinen kuningas Arkelaus pantiin huonon hallinnon takia viralta ja hänen tilalleen asetettiin Coponius Juudean prokuraattoriksi. Samassa yhteydessä sanhedrin menetti oikeutensa langettaa kuolemantuomioita. Tähän viittaa juutalaisten johtomiesten sana Pilatukselle, ettei heillä ole lupa tapaa ketään (Joh. 18:31).

Jotakuinkin samoihin aikoihin näiden vallankeikausten kanssa Jeesus todennäköisesti kävi 12-vuotiaana temppelissä.

"Kun Sanhedrinin jäsenet havaitsivat heiltä riistetyn oikeuden hallita elämää ja kuolemaa, yleinen tyrmistys valtasi heidät. He peittivät päänsä tuhalla ja ruumiinsa säkkikankaalla huutaen: voi meitä, Juudan valtikka on poistettu eikä Messias ole vielä tullut." 

(Rabbi Rachmon)

Toisaalta Messiaan täytyi juutalaisten oppineiden Vanhan testamentin kirjoituksiin perustuvan näkemyksen mukaan tulla temppelin ollessa vielä pystyssä. Profeetta Haggai puhuu siitä, miten "tämän temppelin myöhempi kunnia on oleva suurempi kuin aikaisempi" (2:9). Samoin viimeinen profeetoista, Malakia (rabbien mukaan "profeettojen sinetti") ennustaa, miten "äkisti on tuleva temppeliinsä Herra, jota te etsitte ja liiton enkeli, jota te halajatte" (3:1). Rabbi Daniel Kimchi sanoo, että tämä "Herra, liiton enkeli, on Messias".

Kun valtikka oli siirtynyt pois Juudalta ja Jerusalemin temppeli oli tuhottu, eikä Messias siinä välissä ollut vielä tullut, oltiin hukassa. Ja ollaan edelleen. Mielenkiintoista on vain se, että uskonnollinen elämä jatkuu edelleen - melkein tekisi mieli sanoa, aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut...

Messiaan ennustetut tunnusmerkit eivät näytä tuona aikana sopineen kehenkään muuhun kuin tähän nasaretilaiseen puuseppään, Jeesukseen, jota ei kuitenkaan otettu vastaan, koska Hän ei ollutkaan sellainen Messias kuin uskonnollinen eliitti olisi halunnut.


(Lähde: Risto Santala, Vanhan testamentin Messias-odotus (Juuret I), Perussanoma, 1995)