No, muutoksia on totta vie tullut. Olen vaihtanut työpaikkaa, olemme muuttaneet Vivin kanssa keskustaan, olen aloittanut uudet opinnot teologisessa tiedekunnassa (tai jatkanut jo aiemmin aloitettuja) ja monenlaista muutakin uutta on vireillä elämässämme. Näitä aatoksiahan olen jo aiemminkin sivunnut blogissani. Kuluneeseen syksyynhän nämä kaikki ovat sitten kasaantuneet, vaikka pitkin kevättä ja kesää asioita on valmisteltu. Syksy onkin ollut tosi kiireinen. Uusi työ on tuntunut todella hienolta ja olen viihtynyt erinomaisesti yksilövalmentajana nuorten pajalla Hollolassa. Samaan aikaan lähes tulkoon kaikki liikenevä vapaa-aika on kulunut teologian opintojen parissa. Se ei ole tuntunut taakalta, vaan on ollut todella antoisaa ja samalla hyvällä tavalla haastavaa. FC Lahden peleistä en syksyn aikana (tietenkään) ole tinkinyt.
Muutto kolmikerroksisesta rintamamiestalosta keskustan kolmioon oli iso urakka, josta selviytymisessä olemme ikuisesti kiitollisia mukana olleille ystävillemme. Vaimoni fb-statusta lainaten: "Luv ju!" Muuttoon liittyy aina luopumista ja minulla se (aika ymmärrettävästi) kulminoitui kirjaston perkaamiseen. Osan annoin kavereille ja puolet vein Lahden Vapaaseurakunnan Kirkkikselle, josta niitä voi käydä tsekkaamassa sopuhintaan ja hyvää työtä tukien.
Luopuminen ei todellakaan ole ollut helppoa, enkä tarkoita nyt vain tunnetasolla, vaan ihan käytännön priorisoinnin kannalta. Mikä on sellaista, minkä haluan ottaa mukaani ja mistä olen valmis luopumaan? Mitä tulen tarvitsemaan myöhemmin ja mikä voisi hyödyttää enemmän jotain toista? Loppuvuoden tilinpäätöksen teko alkoi näin saada ihan uusia sävyjä.
Toki luopuminen meikäläisen kohdalla liittyy orastavaan vanhenemiseen. Sitä vain huomaa, ettei enää kykenekään kaikkeen tai edes niin paljoon, kuin mihin sitä joskus kuvitteli kykenevänsä. (Tokko sitä kuitenkaan koskaan oikeasti kykeni sen enempään?) On viisautta keskittyä oleellisiin asioihin ja niitä on vähän tai ehkä vain yksi ainoa. Teen teologian opintoihini liittyen seminaarityötä mentoroinnista, missä olen (taas kerran) törmännyt tähän ajatukseen. En kykene mentoroimaan kokonaista luentosalillista opinhaluisia nuoria. Voin olla todella hyödyksi vain muutamalle, syvällisessä mielessä.
Jeesus keskittyi noin kolmen vuoden mittaisen julkisen toimintansa aikana kahteentoista läheisimpään opetuslapseen, joista vielä kolme muodosti erityisen läheisen opetuslapsiryhmän. Toki Jeesus julisti evankeliumia suurille massoille, mutta mitä pienemmäksi porukka meni, sitä korkeammalle nousivat niin intensiteetti kuin spiritualiteettikin. Ehkä meillä olisi jotain opittavaa tästä Herramme esimerkistä?
Vanhenemiseen (tai ehkä jopa kypsymiseen) liittyy tällä hetkellä tietynlainen tyytyväisyys - tyytyväisyys siitä, miten ja mihin Jumala on tuonut. Hetkittäin olen kokenut mielenkiintoisen tunteen siitä, miten en enää juoksekaan ajan perässä (ikäänkuin siinä surullisen kuuluisassa "oravanpyörässä"). Aikakäsitykseni näin keski-ikäisenä alkaa muistuttaa keskiaikaisen ihmisen käsitystä siitä, että ihminen ei juoksekaan kilpaa ajan kanssa, vaan aika tulee ikäänkuin häntä vastaan; asiat, ihmiset, tapahtumat, kokemukset jne.
Tai ehkä se on aina ollut näin, mutta nyt siihen vasta on havahtunut.
Kiitos kirjoituksesta, jälleen kerran.
ReplyDeleteOn ollut ilo lukea blogiasi ja monesti olen myös suuresti hyötynyt lukemastani. Toivon lämpimästi, että jatkat ajatustesi, havaintojesi ja johtopäätöstesi jakamista myös tulevana vuonna.
Viimeinen kohta tämänkertaisessa kirjoituksessasi sai osakseen aivan erityisen huomioni, nimittäin huomioisi sen suhteen, että ehkä aika tosiaan "tulee meitä vastaan", jos näin voi asian ilmaista. Tosiaankin, joskus aikaa sitten kirjoitit, että "minä pyydän, että voisin vaeltaa tänään Hänen edeltä päin valmistamissaan hyvissä teoissa." Eli vastaantuleva aika, ennalta valmistetut mahdollisuudet, Jumalan suunnitelma; mielenkiintoista. Onko jopa meidän aikakäsityksemme synnin vääristämä?
Joka tapauksessa toivotan hyvää loppuvuotta, riemullista joulua, iloista vuodenvaihdetta ja siunattua armon vuotta 2013.
Kiitos ja kaikkia näitä mainitsemiasi myös Sinulle!
ReplyDelete