Havaintoja luterilaisuudesta

Tiesitkö, että Martti Luther eli hyvin voimakkaassa lopun aikojen odotuksessa? Hän  itse asiassa sivuutti jotkut seurakuntaorganisatoriset kysymyksetkin sillä verukkeella, että loppu alkoi olla jo käsillä.

Samaa sukupuolta olevien pariskuntien puolustamisessa on suomalaisessa keskustelussa käytetty hyväksi ns. "rakkauden argumenttia". Ts. vaikka Raamattu kieltää selvästi jotain (esim. homoseksuaaliset suhteet), niin tämän "rakkauden argumentin" perusteella Raamatun selkeä sana tulee ohittaa ja noudattaa em. argumenttia. Lähemmin tarkasteltuna se näyttää kirkkohistorian valossa olleenkin Lutherin itsensä ideoima juttu. Jos vastakkain nimittäin asetettiin Raamattu ja Kristus, niin piti valita Kristus. Häntä ei kristityllä ollut varaa menettää, sillä silloin menetettiin kaikki. (Eri asia kokonaan on, voidaanko näitä kahta asiaa ylipäätään asettaa vastakkain.)

Ei pidä myöskään ihmetellä Lutherin vanhurskauttamisopissa esiintyvää voimakasta juridista painotusta (esim. forenssinen vanhurskauttaminen). Hänhän oli itse alunperin oikeusoppinut, mutta vielä enemmän oman aikansa lapsi ja katolisen kirkon poika, joka koko ikänsä oli elänyt kanonisen oikeuden vaikutuspiirissä. Kanoninen oikeus oli tuolloin jo syrjäyttänyt aidon teologian ja muuttunut kaikkea kirkollista elämää ohjaavaksi tieteenalaksi. Ei ihme, jos siinä hötäkässä itse sovituskin alkoi muistuttaa yhä enemmän juridiikkaa.

Uskonpuhdistuksen ja oman aikamme välillä näyttää olevan joitakin yhteisiä piirteitä. Eräs selvimpiä niistä on tiedonvälityksen vallankumous. Johan Gutenbergin kehittämän kirjapainotekniikan avulla uskonpuhdistuksen aatteet levisivät nopeasti laajalle. Samoin tänä päivänä me elämme voimakkaan sähköisen tiedonvälityksen vallankumouksen keskellä. Molemmissa tapauksissa tämä merkitsee entisten valtarakenteiden ja instituutioiden alasajoa ja  toisaalta sekä yleisen kaaoksen, jopa anarkian yleistymistä että toisaalta myös uudenlaisten ilmiöiden esiin nousua eri elämän alueilla. 

Toisaalta on hyvä ymmärtää, että luterilaisuus ei koskaan olisi voinut levitä yhtä nopeasti ja voimakkaasti, ellei se alusta alkaen olisi niin selvästi liitoutunut maallisen vallan (tässä tapauksessa Saksin vaaliruhtinas Fredrik Viisaan) kanssa. Tämä johti myös kahden regimentin opin uudelleen muotoiluun, jossa näkyy toisaalta luterilaisuuden turvautuminen maallisen esivallan apuun oman monopoliasemansa säilyttämiseksi. Toisaalta siinä näkyy myös halu pitää tiettyä välimatkaa tuohon esivaltaan: kummallakin nähtiin omat tehtävänsä, joita ei saanut sekottaa toisiinsa. 

Käytännön seuraus tästä oli sitten esim. anabaptistien vaino ja neljän heikäläisen - kahden naisen ja kahden miehen - mestaus Eisenachin lähellä v. 1530. Aluksi Luther oli kyllä ollut sitä mieltä, että heitä vastaan ei voitu taistella pakkokeinojen avulla, mutta pikku hiljaa niin ajat kuin asiatkin muuttuivat. Melanchton selitti em. joukkomestauksen jälkeen, että maallisen esivallan tehtävänä oli estää lahkojen toiminta voimakeinoin. Perustelu haettiin kylmän rauhallisesti Rooman kirkon historiasta, olihan näin tehty aina konstantinolaisesta käänteestä saakka. Vähän myöhemmin Lutherkin yhtyi tähän näkemykseen: anabaptistien oppi oli jumalanpilkaa, josta tuli rankaista asiaankuuluvalla ankaruudella. 

Lopulta tämä kääntyy kuitenkin (väistämättä?) itseään vastaan. Alussa Saksin vaaliruhtinaskunnan kirkossa oli Lutherin arvovalta ollut vaaliruhtinaan vallan vastapainona. Hänen jälkeensä tällaista tasapainottavaa auktoriteettia ei Saksissakaan enää ollut, vaan luterilaisista kirkoista tuli ruhtinaiden johtamia kirkkoja. Tämän jälkeen vaikutusvaltaiset poliittiset aatteet veivät kehitystä aivan toiseen suuntaan, kuin mihin Luther lopun ajan odotuksessaan oli kaavaillut. 

Kuitenkin Luther itse oli näin avannut oven tälle kehitykselle ja käytännössä hyväksynyt tulevan kehityksen. Aikaa myöten maallisen regimentin haltijat eivät sitten enää Lutheria ja hänen perillisiään niin tarvinneetkaan. Tämän kehityskulun toisesta päästä voimme sitten löytää esim. Hitlerin Saksan kirkon, mutta myös oman aikamme suomalaisen luterilaisen kirkon, joka mielellään antautuu yleisen mielipiteen ja sekulaarin median heittopussiksi.