Niinkuin on tainnut joskus aiemminkin todettua, niin futis on älypeli. Siitä löytyy paljon opittavaa ja ammenettavaa vaikkapa hengellistä elämää ajatellen.
Mietipä tätä. On ehdottoman tärkeää, että pelaajat ovat oikeilla paikoillaan. Hyvä pelaaja menee hukkaan pelatessaan väärää paikkaa. Nykyaikaisen ajattelun mukaan ei työelämässäkään enää istuteta ihmisiä väkipakolla paikoille, joihin heillä ei ole a)intoa, b)lahjoja eikä c)mitään mahdollisuuksia onnistua.
Futiksessakin oikea pelaaja pitää olla oikeiden pelaajien ympäröimänä. Kyse on yhteispelistä ja vuorovaikutuksesta. Lionel Messi menee hukkaan Argentiinan maajoukkueessa, koska hän ei ole oikeassa ympäristössään. Barcelonassa Messi on oikeiden pelaajien ympäröimä ja tekee huippusuorituksia. Joukkue on aina enemmän kuin vain parhaan pelaajansa huippusuoritus.
Pelissä on tärkeää myös vastuunottaminen. Kun ollaan 2-0 tappiolla ja aikaa on jäljellä puolisen tuntia, kyse on siitä, kuka uskaltaa ottaa johtajuuden kentällä. Silloin koko pelitilanne, muu joukkue, vaihtopenkki, valmennus ja katsojat suorastaan odottavat sitä, kuka astuu johtoon ja kääntää pelin, ei välttämättä yksin, mutta toimii muutoksen liikkeellepanevana voimana.
Entä kuka on MVP? Onko se joku synnynnäinen maalintekijä Jumalan armosta, joka saattaa nukkua 88 minuuttia peliajasta, mutta joka yhden tilanteen saatuaan pystyy omalla henkilökohtaisella suorituksellaan kääntämään ottelun voitoksi? Vai onko se keskikenttää suvereenisti hallitseva vanha ja kokenut sarjajyrä, joka ei välttämättä höntsää suuna päänä joka paikkaan, mutta joka osaa lukea peliä ja oikealla liikkumisellaan ja oikea-aikaisella pallon liikkeelle laittamisellaan luo jatkuvasti vaarallisia tilanteita vastustajan maalille? Vai onko se kentän tärkein pelaaja puolustuksen lukko, jonka ympärillä ikäänkuin leijuu maaginen, näkymätön parin metrin suojavyöhyke, jossa ilmassa väreilee teksti: "Tästä ei mennä läpi!"
Tässä kohtaa Uuden testamentin näkökulma antaa meille syvällisemmän vastauksen. Vaikka meillä on seurakunnassakin erilaisia tehtäviä saamiemme lahjojen mukaan, niin UT on ennen kaikkea kiinnostunut jatkosta. Se katsoo paljon pitemmälle kuin vain tähän matsiin tai tähän sarjakauteen. Se on kiinnostunut tulevaisuudesta.
UT:n kannalta kentän MVP on se entinen sarjapelaaja, joka oman aktiiviuran jälkeen on ryhtynyt valmentamaan (kaikista huippupelaajista ei välttämättä tule hyviä valmentajia, koska futis on älypeli). Hän osaa poimia lahjakkaiden junioreiden tai alasarjapelaajien joukosta ne, joilla on eväitä ja ennen kaikkea oikeaa asennetta mennä vieläkin pitemmälle. Hän on todellinen valmentaja, opetuslapseuttaja ja mentor, jonka vaikutus näkyy kauan tuleviin sarjakausiin ja mestaruusotteluihin.
Olen tässä viime päivinä herkistellyt tällä englantilaisten jalkapallofanien veisaamalla kuorolla. Siinä on uhoa, voimaa ja potkua. Ehkä ylistyksen pitäisi - ainakin joskus - olla jotain samankaltaista?
Kevät on tullut ja lätkän MM-kisat on nyt lätkitty. Jalkapalloakin on Suomessa ruvettu potkimaan...
ReplyDeleteToimittaja Kai Kunnas analysoi kisoja sanomalla, että meidän kisoista tuli heidän kisat. Keiden heiden? No niiden, jotka tekivät kisoilla rahaa. Ahneus voitti. Edellisen kevään maailman mestaruuden jälkeen kisajärjestäjät arvioivat voivansa hinnoitella liput pilviin. Suomen normaalipeleihin halvimmat liput maksoivat 155 €. Katsomosta jäivät monet tunnelmaa luovat fanit pois taloudellisista syistä. Ahneus voitti. Lätkä on ainoa suomalainen urheililaji nykyisin, jolla voi tehdä rahaa. Ja siihen satsattiin.
Pelillisesti kisat tarjosivat monia huippumatseja. Ilahduttavaa oli Slovakian nouseminen loppuotteluun. Erityisesti puolivälierävoitto ylpeästä Kanadasta oli makea.
Venäjä voitti kaikki 10 otteluaan. Uusi valmentaja Biljaletdinov (oli aikoinaan puolustaja) loi joukkueelle puolustusvoittoisemman taktiikan kuin edeltäjänsä Bykov (oli aikoinaan hyökkääjä). Lisäksi hän sai diivageenejä kantavat NHL-tähdet pelaamaan joukkueelle. Joku pelaajista ylisti MM-voiton ratkettua valmentajaansa ja totesi tämän tietävän kaiken jääkiekosta.
Venäjällä oli kokonaisuus kunnossa. Hyvä maalivahtipeli, varsinainen taktiikka lähti puolustuksen luotettavuudesta ja taitavat hyökkääjät tekivät maaleja, joilla pelit voitetaan.
Suomen joukkueesta jäi muutama yksityiskohta mieleen. Kapteeni Mikko Koivu pisti itsensä 111 % likoon. Hän oli esimerkki taistelijasta. Valmentaja Jukka Jalonen ei uskaltanut heikoilla hetkillä vaihtaa maalivahtia, vaikka kiekkoja lipsui helposti sisään. Pitihän Suomella olla etukäteen paras maalivahtiaines! Joukkueen maalintekotehokkuus oli heikko. Kiekkoa pyöritettiin, mutta riittävä laukominen - ja nimen omaan laadukas laukominen - puuttui. Lisäksi joukkueelle tuli käsittämättömiä notkahduksia. Tasoa ei pystytty säilyttämään. Jopa saman pelin sisällä saattoi peli-ilme muuttua totaalisesti.
Mitäpä tästä? Hengellistä jyvää. Jumalan valtakunnan tulisi olla meidän juttu. Tarvitaan hyviä ja osaavia valmentajia, jotka uskaltavat... Hengellinen elämä on kokonaisuus. Ei voi keskittyä vain esimerkiksi karismaattisten kokemusten metsästämiseen tai Isän rakkauden kokemiseen. Tehokkaat yksilöt pitää ommella joukkueeksi, joka voittaa, jos saavuttaa uskon päämäärän. Mikä se on? Oman seurakuntayhteisön narsistinen kukoistaminen. Ei vaan sielujen pelastus. Vain voittajat palkitaan.