Aamulla ajattelin käyttää aikaani hyödyllisesti lukemiseen. Saisi vaimokin aikaa rauhassa puutarhahommille ym. tärkeälle. Asettauduin siis mukavasti kirjastohuoneen sohvalle. Ennen sitä laitoin kuitenkin Youtubesta soimaan jotain teologian lukuja sopivasti stimuloivaa musiikkia. Mozartin Eine Kleine Nachtmusik näin aamusta sopisi oikein hyvin.
Mutta mitä ihmettä? Jonkin aikaa luettuani ja toisella korvalla musiikkia kuunneltuani havahduin johonkin outoon fiilikseen. Kaikki ei nyt ole niin kuin pitäisi, mutta mikä tässä nyt oikein mättää? Sitten tajusin: Mozart ei ollutkaan aito! Se olikin jollain hammondilla tai muulla tivoliorgaanilla veivattu versio, mutta ei aito. Ero oli hädin tuskin huomattava, kun sävel oli tuttu, mutta tarkemmin kuunneltuna tilanne olikin ihan selvä. Äkkiä tilalle aito viuluorkesteri soittamaan Amadeusta.
Hätkähdyttävä kokemus, mutta hyvin herättelevä. Nuoruudessani hengellinen isäni sanoi suurimman vaaran uhkaavan meitä aina sellaisen väärän profeetan puolelta, joka puhuu minulle tuttua kieltä, käyttää tuttuja sananparsia ja turvalliseksi koettua kaanaankieltä. Tällaiseen ei suhtauduta varoen, eikä hänen sanomaansa niin helposti arvioida, kun tuo muu ehdollistunut shibbolet on niin tuttua. Olen hyvinkin saanut todistaa henkien erottamisen lahjalla kehuskelevan veljen niin vain rapsahtavan tuohon ansaan.
Heprealaiskirjeen 5. luvun lopulla kuvataan meille tilanne, jossa on tapahtunut taantuminen: ei vain pysähtyminen, vaan takaisinpäin meneminen. Jo pitkään uskossa olleita olikin alkanut hallitsemaan velttous ja haluttomuus. Ei enää kestettykään vahvaa ruokaa, vaan tarvittiin taas maitoa. Tiedän Suomen Siionista monia jo vuosikymmeniä uskossa olleita, joiden Herra haluaisi jo kaitsevan muita, mutta jotka edelleen läpsyttelevät maitoruokansa kanssa.
Heprealaiskirjeen kirjoittaja asettaa tämän vastakohdaksi aikuisen kristityn, jonka aistit ovat harjaantuneet tottumuksen kautta erottamaan hyvän pahasta. "Väärä Mozart" voi soida hetken, mutta eron huomaa hyvin nopeasti. Oikean erottaminen on pitkällisen treenauksen tulosta, sitähän tuossa käytetty kreikan sana gymnadzoo tarkoittaa. Pietari asettaa tämän vastakohdaksi väärät opettajat, joilla on ahneuteen harjaantunut sydän.
Paavali kehottaa Timoteusta harjaannuttamaan itseään jumalisuuteen ja hurskauteen (eusebia). Sana gymnadzein tarkoitti tuona aikana harjoittelemista urheilijana, mutta oli myös kuva henkisestä ja hengellisestä harjoituksesta. Oikeaan tietoon (gnosis) liittyy myös harjoitus (askesis). Oikea usko ei saa jäädä vain pään tiedoksi, vaan se on pantava harjoitukseen, mistä sitten jumalinen elämä kasvaa ja vahvistuu.
Jeesus sanoo omien lampaidensa kuulevan Hänen äänensä. Lampaan korva on harjaantunut erottamaan oman Paimenensa äänen kaikista muista äänistä, myös väärien paimenien äänestä. Myös oikealla intuitiolla on alkunsa harjaantumisessa. Treenatun pelaajan (vrt. Jari Litmanen) suoritus tiukassa tilanteessa, jossa vaaditaan nopeaa reagointia, tulee vaistonvaraisesti, ikäänkuin selkäytimestä. Pelkillä lahjoilla ei pärjätä pitkälle, etenkin jos asenne on väärä (vrt. Bryan Getzlaf), vaan lahjojen käyttökin edellyttää harjaantumista. Sitähän Paavali tarkoittaa kehottaessaan Timoteusta virittämään armolahjansa palavaksi.
Jumalan äänen kuuleminen on kuitenkin ainoa asia, joka voi harjaanuttaa oikein. Sinun täytyy, paitsi oppia kuulemaan oikein, myös kuulla Oikeaa Ääntä. Kristittyjenkin joukossa on paljon sellaisia tyhjää puhuvia heresyhuntereita, joiden koko mielenkiinto on vain harhojen bongaamisessa. Ne eivät kyllä lopu ennen kuin Herra tulee, mutta sitäkin tärkeämpää on kuulla Hyvän Paimenen ääni, jotta olisi valveilla kun Hän tulee.
No comments:
Post a Comment