SUMMA II

Omia päiväkirja-, kalenteri- ym. muistiinpanoja selaillessa oppii monenlaista. Kuten esimerkiksi sen, miten jotkut mielessä pyörineet asiat ovat olleet aluksi vain hyvin heikkoja signaaleja, joihin on tarttunut hitaasti, epävarmasti, jopa vastahakoisesti. Jälkeenpäin asiaa tarkasteltaessa sitten huomaa sen, että juuri tässä nimenomaisessa jutussa on ollut alusta asti Herra mukana innoittamassa ja viemässä eteenpäin. Se opettaa tarkkaavaisuutta ja huolellisuutta Jumalan äänen kuulemisessa. Siinä tulee harjaantua ja mennä eteenpäin, mutta se ei onnistu muuten kuin käytännön kautta.

Rohkaisevaa on huomata, miten monet omaan kutsumukseen liittyvät asiat, unelmat, kipuilut, tavoitteet ja rukousaiheet ovat olleet idullaan vielä jokin aika sitten, mutta nyt jotkut niistä ovat Jumalan armosta todellisuutta.

On hyvä opetella etukäteen tunnistamaan asioita, jotka tulevat aiheuttamaan hengellistä vääntöä ja taistelua. Usein nämä asiat ovat kristinuskon tärkeitä perustotuuksia, jotka liikuttavat pyhimpiä arvojamme ja syvimpiä tuntojamme. Näinhän esim. kysymys samaa sukupuolta olevien parien oikeuksista ja velvollisuuksista näyttää tekevän. Tällöinhän ratkaisevaan asemaan nousee Jumalan ilmoitus Raamatussa, jonka alle meidän on - sori vaan, pojat ja tytöt - alistettava elämämme, taipumuksemme, ajatuksemme ja unelmamme.

Ts. nämä asiat ovat usein myös hengellisesti tärkeitä totuuksia. Niitä ei voidakaan siis ratkaista sen enempää mutun kuin tieteenkään avulla. Mutu on aina enemmän tai vähemmän sidoksissa omaan syntiinlangenneeseen luontoomme. Tiede myös on aikaan ja sen arvoihin sidoksissa olevaa ja näin ollen muuttuvaa ja kehittyvää, itse itseänsä korjaavaa (niin hyvässä kuin pahassakin). Ei sitä tiedetäkään missään kulttuurisessa arvotyhjiössä tehdä, vaan aina jossain tietyssä kontekstissa.

Näin ollen myös vastustajamme on niistä erityisen kiinnostunut. Joskus tällainen "etukäteen näkeminen" on hyvin vaikeaa. Erityisen hyvin tämä asiantila on tullut kerta toisensa jälkeen esiin kirkon nykykehitystä seuratessa. Vai kuka teistä osasi ennustaa esim. Espoon piispa Mikko Heikan kommenttien kaltaisia rimanalituksia vielä pari kolme vuotta sitten?

"Espoon piispa Mikko Heikka toivoo, että lähetysjärjestöt kertoisivat avoimemmin mitä lähetyskentillä tapahtuu. - Ei voida varmuudella sanoa, millaisia asenteita ja tekoja lähetyskentillä suositaan. Mitä oikeastaan tapahtuu on vielä arvoitusta, Heikka kommentoi Seurakuntalaiselle.

Heikan mukaan olisi parasta jos lähetysjärjestöjen edustajat tulisivat julkisuuteen ja avaisivat nähtäväksi lähetyskenttien todellisuutta.

- Lähetysjärjestöjen tulisi luopua puolustusasemista ja avautua vuorovaikutukseen. Toistaiseksi ollaan vain kuulopuheiden ja väitteiden tasolla.

Heikka uskoo, että keskustelu lähetysjärjestöjen toiminnasta on vasta alkamassa."

Tähän asti ollaan eletty siinä vilpittömässä uskossa, että luterilaisen kirkon piispa on edes jollain tavalla kartalla sen suhteen, mitä hänen edustamansa kirkon lähetystyöntekijät tekevät.

On siis hyvä opetella aika ajoin, jopa kesken tällaisten kiivaidenkin prosessien katsomaan asiaa ikäänkuin ulkopuolisin silmin. En nyt puhu mistään relativismista, vaan "metsän näkemisestä puilta". Hengellisessä elämässä joidenkin meistä tehtävänä on nähdä nimenomaan suuria kokonaisuuksia.

Sitten on hyvä omassa lähipiirissäänkin oppia tunnistamaan riidankylväjät. Usein tällaiset ihmiset ovat enemmän harhoihin kuin evankeliumiin keskittyviä "sanakiistojen kipeitä" (by Apostle Paul). Yleensä nämä tyypit haluavat pääasiassa vain ja ainoastaan väitellä. Valitettava seuraus tällaisilla hemmoilla on usein se, että "lapsi menee pesuveden mukana". Paavalin mukaan tällaisia tyyppejä on hyvä karttaa, eikä tuhlata ruutia sellaisen muuttamiseen, mikä ei edes halua muutosta tai tavoittele kasvua.

Kesken vääntöjen ja prosessien ollessa vielä päällä on tärkeää aika ajoin vetäytyä hiljaisuuteen ja ikäänkuin irrottautua kaikesta hetkeksi. Jos pitkään painit nokakolarin kanssa, muutut ihan yhtä mustaksi kuin hänkin. Välillä me tarvitsemme, niinkuin Virtanenkin, virkistävää ja puhdistavaa sadetta, vaikkemme olisikaan itse syyllistyneet syntiin tai lihallisuuteen.