Aikanaan kommunismin romahtaessa Itä-Euroopan maissa 1990-luvun alkupuolella nähtiin monenlaisia takinkääntäjiä. Itä-Saksassa heistä käytettiin aivan erityistä nimitystä "niskankääntäjä", jonka saksankielistä nimeä en nyt muista. Idea on kuitenkin selvä: kun ensimmäisen kerran pyöräyttää niskansa ympäri, tekee se aina eniten kipeää, sen jälkeen se on aina helpompaa.
Samanlaista takinkääntöä sitä on parin viime vuosikymmenen aikana nähty täällä koti-Suomenkin kamaralla. Monesta takavuosien stalinistista on sitten kommunismin romahdettua sukeutunut hovikelpoinen vihreän aatteen edusmies/nainen tai vaikkapa ihan puhdasverinen kapitalisti.
Niin, ja olihan se niin, että "kepu pettää aina"? Eli onhan meillä Suomessa itsellämmekin pitkä perinne takinkääntäjien toiminnasta poliittisessa ja vaikkapa taloudellisessa maailmassa.
Tätä joskus reaalipolitiikaksikin kutsuttua taustaa vasten on sitäkin kunnioitettavampaa se tapa, jolla Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini pysyy linjassaan. Se, mitä luvattiin ennen vaaleja, siitä pidetään kiinni. Kun ennen vaaleja luvattiin, että ei mennä sellaiseen hallitukseen, joka avokätisesti lahjoittaa rahaa huonosti taloutensa hoitaneille eurovaltioille, niin sitten toimitaan näin. Tässä olisi mallia otettavaksi monelle poliitikolle ja kristityllekin. Ja korostettakoon taas: tämä sanottuna sellaisen miehen suulla, joka ei äänestänyt persuja kevään eduskuntavaaleissa.
Kummastuttavaa sensijaan on se, että kun poliitikko (so. Timo Soini) pitää linjastaan ja arvoistaan johdonmukaisesti kiinni, häntä syytetään vastuun pakoilusta (so. demarit). Ikään kuin Soini olisikin pettänyt kanssapoliitikkonsa ja sitä kautta koko parlamentaarisen järjestelmän, kun hän itsepintaisesti piti kiinni siitä, mitä oli äänestäjilleen luvannut ja mikä on hänen periaatteidensa mukaista.
Peliä ei näin enää pelattukaan poliittisen oligarkian yhteisen kultapossukerhon sääntöjen mukaan. Nyt oltiinkin reilusti läpinäkyviä joka suuntaan: politiikan kenttä, tiedotusvälineet, Suomen kansa jne. Mieleen nousee väistämättä ajatus siitä, että tästä ei tykätty politiikan kentän ammattipelureiden keskuudessa. Koettiinko Soini "porukan petturiksi"?
Ehkä tämä siis kertookin enemmän parkkiintuneen ammattipoliitikon kyynistyneestä pragmaattisuudesta noin yleensä: sillä, mitä on tullut vaalitaistelun aikana luvattua äänestäjille, on vain vähän arvoa siinä vaiheessa, kun neuvotellaan hallitukseen menosta. Tiedä häntä, mutta pelottavan paljastava tuo Urpilainen-Heinäluoma - akselilta tullut kommentti joka tapauksessa oli.
En häpeä tunnustaa sitä, että minua tuo Soinin eilinen - emotionaalisesti vetoava, se myönnettäköön - puhe sykähdytti. Löytyy siis vielä poliitikkoja, jotka korostavat vakaumusta, arvoja ja jopa omantunnon ääntä. Oltiin itse Portugalin apupaketista muuten mitä mieltä hyvänsä, niin Soinin menettely saa ainakin minulta täydet pinnat.
Mitä opittavaa Soinin toiminnassa olisi meille kristityille?
Joo, Soinia arvostan kyllä kovasti linjan pitämisestä. Toisaalta olisin kyllä halunnut nähdä äänestämäni superit hallituksessa, kaatamassa EU:ta, talouskasvua, globalisaatiota ja muita turhakkeita. Mutta hyvä näin.
ReplyDeleteJa oli hauskaa nähdä Kataisen ja Urpilaisen olevan ihan vaikeina kun Soini uskalsi pelata vastoin politiikan epärehellisyys- ja lehmänkauppastandardeja. Soini petti perinteet, siitä harmistus.
Hienoa!!
Noo, katsotaan pitkällekö nämä tunnustelut ja neuvottelut nyt etenevät ja jos hallitus saadaan aikaan, kauanko se toimii. Eiköhän konkurssit ja velkajärjestelyt ole pakko jo vähitellen aloittaa. Joku raja valehtelulle ja setelipainopuuhille tulee.