Jeesus oli Isänsä lähettämä ja oli käytännössä hengellisenä isänä omille opetuslapsilleen. Samoin Paavali oli hengellinen isä suhteessa Korinttin seurakuntaan. Korinttilaiset eivät tunnistaneet hengellistä vanhemmuutta Paavalissa (ks. esim. 1.Kor. 4:15). Sama ongelma vaivaa myös oman aikamme kristittyjä. Miksi emme tunnista apostolista isyyttä lähellämme?Graziano Crepaldi kirjoittaa aiheesta hyviä ajatuksia. Hän antaa artikkelissaan viisi syytä yllä olevaan kysymykseen.
1) Meillä on väärä kuva johtajuudesta.
2) Tarvitsemme parantumista saamastamme väärästä kuvasta niin isyydestä kuin äitiydestäkin.
3) Emme itse voi valita isäämme mielemme mukaan. Isät ja äidit valitsevat poikansa ja tyttärensä. Pojat ja tyttäret voivat ainoastaan valita seuraavatko he vanhempiaan.
4) Lopeta johtajien kontrollointi omista odotuksistasi käsin.
5) Enemmän kuin opettajia, tarvitsemme hengellisiä isiä.
Tuo viimeinen kohta kolahti eniten minuun itseeni ja alan ymmärtää taas vähän paremmin Jumalan työtä elämässäni muutaman viime vuoden aikana.
Kohta 3 hieman oudoksuttaa. Eihän (luonnolliset) vanhemmatkana valitse lapsiaan yhtään sen enempää kuin lapset vanhempiaan. Uskon, että Jumala valitsee lapsille vanhemmat ja päinvastoin, ja molemmat voivat ainoastaan valita seuraavatko vanhempiaan / sitoutuvatko vanhemmuuteen.
ReplyDeleteKohtaan 4 lisäisin myös saman kehoituksen johtajille. Kohdasta 5 olen erittäin samaa mieltä, sikäli kun puhutaan nimenomaan tämän sukupolven tarpeista. Yleisesti ottaen en pysty tekemään tuollaista arvottamista, sillä opettajilla sekä hengellisillä vanhemmilla on molemmilla oma korvaamaton paikkansa, mutta tänä päivänä löytyy varmasti suhteessa paljon vähemmän jälkimmäistä. Eli asia on tärkeä.
Herman & kohta 3:
ReplyDeleteJumala valitsi Aabrahamin, Israelin ja Daavidin. Jeesus kutsui opetuslapsensa ja valitsi apostolit. Barnabas valitsi Sauluksen, Paavali Timoteuksen etc. Jumalan Hengen johdatuksessa, totta kai.
Kohta 4: erinomaisen aiheellinen lisäys erityisesti näinä kovan paimenuuden aikoina!
Kohta 5: Luulen, että Crepaldi ajattelee nimenomaan omaa tilannettamme länsimaisessa kristillisyydessä. Meillä ei ole puutetta hyvistä opettajista ja opetuksesta - kaukana siitä! - mutta hengellisen vanhemmuuden puute on huutava (meinasin kiireessä kirjoittaa "hyytävä", mutta yhtä kaikki).