Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys jatkaa perinteisten herätysliikejärjestöjen viitoittamalla tiellä. Kirkon nykytilanne pakottaa yhä uusiin irtiottoihin emoyhteisöstä - sellaisiin, jollaisia ei vielä pari kolme vuotta sitten osattu kuvitellakaan.
Jälleen siis ohitetaan eräs perinteinen yhteisöllisyyden rajapyykki. Voit olla kuulumatta evl. kirkkoon ja silti olla jumalanpalvelusyhteisön jäsen, jopa sen työntekijä. Uskonnollinen monimuotoisuus saa aina vain uusia muotoja. Luterilainen jumalanpalvelusyhteisö ulottuu niin kirkon sisä- kuin ulkopuolellekin.
Kaikelle tuolle yhteinen piirre näyttää olevan se, että ns. virkakysymyksessä perinteisellä kannalla olevat eivät enää mahdu samaan kirkkoon muiden kanssa. Mielenkiintoista on sensijaan se, että niillä piireillä, jotka eivät virkakysymyksessä ole niin "tiukkapipoisia", kaikesta niiden karismaattisuudesta, orgaanisuudesta tms. huolimatta on tietty toimintamahdollisuus kirkossa - toistaiseksi.
Mikä on seuraava askel? Jos ajattelemme viiden viimeksi kuluneen vuoden kehitystä kirkossa, niin millaiselta näyttävätkään kymmenen seuraavaa?
No comments:
Post a Comment