Miesten vuoro

Katselimme eilen vaimon kanssa esikoispoikamme yllytyksestä jo melkein kulttileffan maineeseen nousseen elokuvan Miesten vuoro. Olipas hyvä katselukokemus. Moni sellainen asia, minkä on tavallaan tiennyt ja oppinut kokemuksen kautta jo aikoja sitten, kirkastui taas uudelleen - millainen suomalainen mies todellisuudessa on? Rosoisen ja karun pinnan alla elää herkkä, haavoitettu olio.

Leffassa saa puhua suomalainen mies siellä, missä hän on aidoimmillaan - eli saunassa. Miehiä on monenlaisia. On pohjoiseen paenneita erakoituneita jörriköitä, huumehörhöisestä vankilaelämästä kuiville kömpinyt paluumuuttaja, jonka kolme poikaa istuskelee lauteilla odottaen isän pesua, on avioeron kokeneita ja huoltajuuskiistoissa hopealle jääneitä, tyttäriään kaipaavia keskivertomiehiä, juuri Afganistanista kotiutuneita sotilaita, elämän viisauttamia sotaveteraaneja jne. Ihmeteltävällä tavalla mies avaa sisimpänsä syviä ja arkojakin asioita, ikään kuin kameraa ei olisikaan. Sitä kelpaa kuunnella, jotta ymmärrys meikäläisistä kasvaisi.

Suosittelen vilpittömästi. Leffa tuo esille jotain hyvin oleellista suomalaisesta sielunmaisemasta, ei vain saunakohtausten kautta, vaan myös aiheeseen niin hyvin sopivien luontokuvausten (kesä, ruska, kaamos ja talvi) ja sitä tukevan musiikin kautta - aina leffan lopussa veisattavaan Aleksis Kiven oravalauluun asti.

Miesten vuoro herättää myös kysymyksen, millaista on suomalainen Jeesus-usko aidoimmillaan. Aito Pyhän Hengen vaikuttama usko kun pukeutuu aina kunkin ajan ja paikan edellyttämään kulttuuriseen muotoon. Eikä se tee poikkeusta suomalaisenkaan sielunmaiseman kohdalla. Olen usein ennenkin viitannut siihen tosiasiaan, että vanhoissa suomalaisissa herätysliikkeissä saunalla on usein ollut merkittävä sijansa sielunhoidollisten keskustelujen paikkana. Siellä istutaan samoilla lauteilla, riippumatta yhteiskunta- tai palkkaluokasta, oppineisuudesta tai ammatista ja muista seikoista.

Norjalainen raamatunopettaja Kristian Sand kirjoittaa kirjassaan Mitä on tapahtunut vapautumiselle? s. 54:

"Suomalaiset ovat hyvin herkkää kansaa, paljon enemmän kuin monet muut kansallisuudet maailmassa. Tämä on hieno lahja. Vain herkkä sielu voi tuoda kärsiville parantumista. Vapauttamispalvelutyötä muiden lahjojen tai palvelutöiden tapaan voidaan toteuttaa monissa eri muodoissa tai eri tavoilla. Yksi tapa sopii toisille ja toinen taas toisille. Jumala tietää, minkälaiseksi Hän on luonut suomalaisen persoonallisuuden eikä Hän riko sitä väkivalloin, vaan kunnioittaa sitä ja vapauttaa sen suurempaan vapauteen ja eheyteen. ... (U)seimmat suomalaiset ovat herkempiä, monet ovat syvästi rikkinäisiä ja alaspainettuja. Sellaisille ihmisille Jumala on varannut palvelutyön, joka sopii heidän persoonalleen."