Kova laki, skientologian uhka ja "kulttien" vainoaminen

Tuossa joskus viime vuosituhannen lopulla, kun poliisi (taas kerran) seurasi suurennuslasilla eräiden rikollisjärjestöjen toimia, muuan tällaisen järjestön puhemies totesi medialle, että "eivätkö tavalliset kansalaiset tajua, että kaikki tämä (so. poliisin kiristynyt kontrolli) kääntyy lopulta heitä itseään vastaan". Tuossa kommentissa on tietysti kuultavissa huolestumista oman elinkeinon harjoittamisen vaarantumisesta, mutta siinä on myös totuuden jyvänen, jota on syytä tutkailla vähän lähemmin.

Amerikkalainen laatusarja Kova laki käsittelee rikostutkimuksen ja oikeudenkäynnin prosessien kautta monia ajankohtaisia teemoja, kuten sotarikoksia, Irakin sodan traumoja niin kansallisella kuin yksilönkin tasolla, maahanmuuttoa, seksuaalisten vähemmistöjen tilannetta tai eutanasiaa. Eilinen jakso oli meikäläisittäin ajattelevan kristitynkin kannalta ajatuksia herättävä. Jaksossa kerrottiin tiukan raamatullisesta ja karismaattisesta uskovien nuorten ryhmästä, jossa oli voimakas profeetallinen johtajahahmo ja jonka piirissä tapahtui murha, jolle haettiin jumalallista oikeutusta Raamatusta, "hengen ilmoituksesta" ja ulkoisen vihollisen uhasta, joka tässä tapauksessa oli islam.

Jakso herätti paljon ajatuksia liittyen voimakkaaseen johtajuuteen, lasten ja nuorten "varustamiseen" hengelliseen työhön sekä Raamatun tai muun jumalallisen auktoriteetin käyttöön hengellisessä työssä. Se heijastelee varmaan jotain amerikkalaisen, evankelikaalin kristillisyyden problematiikasta siellä (jota varmasti löytyy hyvin monenlaista), mutta se tuo esille aika hyvin myös sen veteen piirretyn viivan, joka leijuu jossain (ihan raamatullisenkin) hengellisen sodankäynnin käsitteen ja fanaattisen kiihkoilun välillä; onko jossain tilanteessa oikeus ryhtyä väkivalloin vastustamaan jumalattomuutta? Vastaus on usein, että "esivaltaa totellen kyllä", mutta entä sitten toisinajattelijoiden vastustaminen tai kuriin laittaminen väkivalloin? Siinä on silloin kristillistetty talebanismi lähellä ja Cromwellin & co haamut oven takana kolkuttelemassa.

No, tietysti jakso oli kuvitteellinen, niinkuin joka jakson lopulla jaksetaan aiheellisesti muistuttaa: "Tämä tarina on kuvitteelinen ja siinä esitetyillä tapahtumilla tai ihmisillä ei ole vastinetta todellisuudessa". Mutta onko näin oikeasti? Eikö tällainen moniarvoinen ja sekulaari tv-viihdekin toimi kasvatuksen, mielipiteen muokkauksen ja jopa propagandan välineenä - ja ihan tarkoituksellisesti?

TV-dokumentti on toinen tällainen mediaviestinnän muoto, kuten hyvin osoittaa uusintana esitettävä dokumentti skientologian vaaroista. Dokkarin viesti kun on selvästi se, että "skientologiaa pidetään uskontona, mutta se on puhdasta liiketoimintaa ja maailmanlaajuinen hyväksikäyttöjärjestelmä, väittävät järjestön jättäneet pioneerit." No, nyt tässä kohtaa tuo alussa lainaamani rikollisjärjestön edustajan kommentti tavallisen kansalaisen huolenaiheesta alkaa kummitella mielessä. Eli vaikka pitäisinkin skientologiaa huuhaana, rikollisjärjestöjä vaarallisina ja aivopesun mahdollisuutta todellisena, niin kaikkea tämän paljastamiseen käytettyä aikaa, rahaa, tekniikkaa ja muita resursseja voidaan tilanteen sattuessa - tai niin vaatiessa - käyttää myös minua, edustamiani arvoja tai liikettä, jossa olen mukana, vastaan.

Olemmeko nimittäin jossain vaiheessa tilanteessa, jossa mitä hyvänsä tavallista kristillistä järjestöä, koulua, seurakuntaa tai liikettä aletaan käsitellä samanlaisin mediasodankäynnin keinoin? "Kultiksi" leimaaminen kun on niin helppoa mielikuvien luomisen ja yksipuolisen tiedonvälityksen keinoin. Leipänsä hikihatussa mediakoneiston oravanpyörässä ansaitsevan työläisen tai yrittäjän kohdalla kiusaus "mennä yli siitä, missä aita on matalin", lienee vaarallisen suuri. Jos lisänä rikka rokassa on vielä epämääräisesti määritelty poliittisen korrektiuden vaatimus, niin soppa on valmis.

Alan olla entistä vakuuttuneempi siitä, että siinä tilanteessa minä en voi olettaa saavani tasapuolista kohtelua median taholta.