Moni kristinuskon(non) edustaja näyttäytyy tänä päivänä dynaamisena johtajana tai tehtäväkeskeisenä suorittajana, joka hintaan mihin hyvänsä haluaa esille oman agendansa (joka sekoittuu Jumalan valtakunnan asioihin).
Jeesus oli toista maata. Hän ei julkisen toimintansa aikana pyrkinyt keräämään massoja. Massat tulivat Hänen luoksensa, kukin omine agendoineen. Tämän vastapainona Hän vetäytyi säännöllisen epäsäännöllisesti yksinäisyyteen ja hiljaisuuteen rukoilemaan ja etsimään Isänsä tahtoa. Hän jopa aika ajoin karsi kovalla kädellä niitä, jotka yrittivät omine agendoineen Hänen seuraansa.
Tämä kaikki saa minut miettimään, missä määrin Herra oikeasti on mukana kaikessa meidän höösäyksessämme?
Omassa elämässäni huomaan Herran samalla tavoin säännöllisen epäsäännöllisesti kutsuvan minua hiljaisuteen Hänen eteensä. Syntyy sellainen jano Herran puoleen, jossa ikäänkuin läpäisyperiaatteena kulkee sen etsiminen, miten voittaisin Hänet omakseni.
No comments:
Post a Comment