Kun teologia ei tuota ongelmia

Pohdiskelimme eilen kaveriporukassa kokemuksiamme erilaisista epäterveistä ilmiöistä, suoranaisista harhaopeista, varsinaisesta hörhöilystä yms. Yhteinen ja ehkä hieman yllättäväkin toteamuksemme oli, että missään noista tapauksista, joita kokemuspiiriimme mahtui, teologisten perustelujen keksiminen jollekin jutulle ei tuottanutkaan mitään ongelmia. Ns. raamatulliset argumentit oman toiminnan tueksi oli löydetty ko. porukan piirissä yllättävän vaivattomasti. Eipä siis ihme, että jonkinlainen jälkimoderni kyynisyys pyrkii väkisinkin pintaan; eiköhän melkein mitä vaan voi perustella teologisesti? Uskokaa minua, esimerkkimme olivat elävästä elämästä ja riittävän hulluja ylittämään minkä tahansa valtakunnan uutiskynnyksen. Mutta näinhän kaikki eri kirkot ja liikkeetkin tekevät; perustelevat omat oppinsa ja käytäntönsä sanalla.

Käytännön esimerkki, ja hyvin tuore sellainen.


Teologian tohtori Kari Kuula piti esitelmän homoseksuaalisuudesta ja Raamatun tulkinnasta luterilaisen kirkon parisuhdeseminaarissa marraskuussa 2007. Kuula totesi analyysissään, että Raamattu on yksiselitteisen kielteinen homoseksuaaliselle käytökselle. Hän ei jättänyt kysymystä kuitenkaan siihen.

"Monien nykyihmisten, niin maallistuneiden kuin syvästi Raamatun uskoon juurtuvienkin käsitys homoseksuaalisuudesta on muuttunut sallivampaan suuntaan. Tästä syystä lähestymme nyt Pyhää kirjaamme kiusallisen paljon samassa hengessä kuin paratiisin käärme Jumalan käskyä. Kysymme, onko Jumala todella sanonut, että homoseksuaalinen suuntautuminen tai sen toteuttaminen on vastoin hänen tahtoaan kaikissa olosuhteissa."
(Kuula, Kari: "Eksegetiikasta hermeneutiikkaan". Kirjassa Homoseksuaalisuus Raamatussa ja kirkon opetuksessa, 2007, s. 26. Toim. Antti Saarelma. Kirkon tutkimuskeskuksen julkaisuja 101. Tampere)

Kuula yritti kiertää homoseksin kiellon:

• jos homoyhdyntä kielletään, voimmeko laajentaa sen kiellon kaikkeen homoseksuaalisuuteen?
• Raamattu ei vastaa kaikkiin kysymyksiin, joita haluaisimme tietää aiheesta
• voisiko homoseksuaalisuuden silti liittää myönteisesti Raamatun ihmiskuvaan, vaikkakin teksti on sille kielteinen?
• voisiko kyseessä olla kulttuurisidonnainen asia, jota voimme muuttaa?

(Ari Puonti, Suhteesta siunaukseen, s. 172-173. Uusi tie, 2010)


Eli huomaamme, ettei teologia tuota ongelmia (ja nyt ehkä suot minulle anteeksi sen, että olen joskus blogissani kutsunut teologiaa "maksulliseksi naiseksi"). Mutta miten meidän sitten pitäisi lukea, ymmärtää ja tulkita Raamattua?



PS. Teol. tri Antti Laato esitti samassa tilaisuudessa arvion Kuulan esityksestä. Laadon mukaan Kuulan esitys osoitti, miten Raamatun sana "ei" voidaan saada sanaksi "kyllä". "Raamatussa ei tämän jälkeen voisi olla mitään asiaa tai yksityiskohtaa, jota ei halutessa voitaisi muuttaa vastaavalla hermeneuttisella argumentoinnilla (tulkintaan perustuvilla väitteillä)", Laato sanoi. (emt. s. 173)