Kansanlähetyspäiviltä 1

Viikonlopun aikana on täällä kotikonnuilla Lahessa vietetty Kansanlähetyspäiviä teemalla Suoralähetys. Itsekin olen jo torstai-iltapäivästä alkaen ollut mukana Ajankohtainen Jeesus-seminaarissa Joutjärven kirkossa. Itselleni tuon seminaarin merkittävintä antia oli tri Tapio Puolimatkan raamattutunti aiheesta Ylösnoussut Jeesus, joka on ehkä herättävin raamattuopetus aikoihin.

Puolimatkahan on juuri se kaveri, joka viime suosien aikana kaikkein ankarimmin on järisyttänyt uusateistien ja heidän kirkollisten seuraajiensa ruususen unta Suomessa. Yksi syy tähän on ilman muuta se, että hän ei ole teologi, vaan valtio- ja kasvatustieteilijä, joka siitä huolimatta - antamatta sen mitenkään häiritä työskentelyään - ottaa radikaalisti kantaa niin evoluutioteorian tieteellisyyteen kuin ylösnousemuksen historiallisiin perusteisiinkin. Menemättä tähän problematiikkaan mitenkään sen pidemmälle, olen huomannut miten joitakin (raamattu-uskollisiakin?) teologeja vähän ärsyttää tällainen "aisan yli potkiminen". No, se ei ole minun ongelmani, joten annetaan Puolimatkan opettaa meitä.

Puolimatkan opetuksen lähtökohta oli se, että sekulaari tiedeyhteisö (sis. ison joukon teologeja) pyrkii johdonmukaisesti torjumaan esim. ylösnousemuksen historiallisuuden sillä perusteella, "ettei meillä ole riittävästi tietoa asiasta". Hyväksi jatkoksi vyörytetään sitten esiin koko historiallis-kriittisen teologian traditio, jonka mukaan opetuslapset näkivät hallusinaatioita tai vanha mytologiausko keväisin uudestaan henkiin heräävästä jumaluudesta sai nyt vain tällaisen uuden muodon Jeesuksen kuoleman jälkeen. Vaikka nämä naturalistiset selitysmallit on jo aika päivää sitten osoitettu olevan niin "last-season", niitä edelleen tarpeen vaatiessa käytetään hyväksi.

Puolimatkan rankka ja kohtikäyvä pääpointti on siinä, että hän väittää tietomme olevan aina sidoksissa rakkauteen ja suhteeseemme tiedon kohteeseen nähden. Ts. se. mitä ihminen rakastaa ja mihin hän on suuntautunut ja sitoutunut, ohjaa hänen tiedon käsiittelyään. Miten muuten olisi ylipäätään mahdollista, että juuri ne, joilla on kaikkein eniten tietoa historiasta käyttävätkin sitä juuri ylösnousemusta vastaan? (Vrt. toisaalta Jeesuksen ajan uskonnolliset johtajat ja toisaalta valistuksen jälkeisen ajan liberaaliteologit.)

Puolimatka ottaa esille kolme ihmisryhmää, joiden suhtautumistapa tietoon Jeesuksesta ja ylösnousemuksesta synnytti erilaisia reaktioita. Lukemistona tämän rinnalla hän käyttää Johanneksen evankeliumin lukuja 20-21.

Ensin on Maria Magdaleena ja muut naiset. He rakastavat Jeesusta ja haluavat vielä silloinkin, kun kaikki näyttää olevan menetetty, tehdä rakastamalleen Mestarille viimeisen palveluksen. Kyseessä on siis palvelus, jolla on puhtaat rakkauden motiivit. Rakkaus Jeesusta kohtaan ohjaa Marian kokemusta ja tietoa kolmannen päivän aamuna. Kuka tahansa tuon ajan korkeasti oppineista ammattiteologeista olisi voinut viedä oppimatonta Mariaa kuusi-nolla, mutta yhtä asiaa kukaan ei voinut tehdä tyhjäksi: Jeesus oli ajanut hänestä ulos seitsemän riivaajaa. Siksi Marian suhtautuminen Jeesukseen oli hartaan palvova: "Rabbuuni - Opettajani!"

Toinen ryhmä ovat Jeesuksen opetuslapset, joiden käyttäytymistä ohjasivat messiaaniset toiveet. He olivat pitäneet Jeesusta luvattuna messiaana. Messiasta taas seuraa aina missio. Jeesus näyttäytyy heille hengellisten nousujohteisten uratavoitteiden täyttäjänä. Tehtäväkeskeinen Jeesus, työntäyteiset päivät, kiireiset projektit, koko miehinen voima valtakunnan asian palvelukseen, "nyt ei levätä ennen kuin haudassa", "kai säkin nyt haluat, et maailma pelastuu?" etc. Opetuslasten rakkaus kohdistuu juuri tähän. Eli kumpi oli heille tärkeämpää; Persoona vai missio? Suhde vai tehtävä? Kaikenlainen seurakuntatyö-puuhastelu joutuu näiden näkökulmien edessä aika outoon valoon.
(Auts!)

Kolmas ryhmä ovat uskonnolliset johtomiehet (en sano, että "sen aikuiset herätysliikejohtajat", mutta kumminkin...). Heille tieto Jeesuksesta ja ylösnousemuksesta edustaa potentiaalista uhkaa. Heidän rakkautensa kohdistuu nimenomaan heidän omaan asemaansa. Jeesushan sanoo heistä jo paljon aikaisemmin, että "kuinka te voisittekaan uskoa! Te kärkytte kunniaa toisiltanne ettekä etsi sitä kunniaa, joka tulee yhdeltä ja ainoalta Jumalalta" (Joh. 5:44).

Näin rakkaus siis säätelee sitä, mihin ja miten suuntaudumme. Maria (& muut naiset) lähtevät haudalle. Heidän tekonsa on uhraus, jota ohjaa rakkaus. Opetuslasten päähuomio menee sen pähkäilemiseen, miten käy hyvin alkaneen mission. Auttaisiko uuden johtoryhmän perustaminen asiaa? Uskonnollista eliittiä taas ohjaavat kysymykset asemasta, urasta ja statuksesta.

Totuus maksaa aina jotain:
- Marialla uhraus taloudellisesti ja vaivannäkö sekä noiden kipeiden asioiden kohtaaminen uudestaan
- opetuslapsilla vainot, pahoinpitelyt, kidutukset ja jopa kuoleman uhka
- eliitillä marginaaliin joutuminen, urakehityksen vaarantuminen, leimatuksi tuleminen

Naiset haudalla miettivät sitä, miten he saisivat kiven vieritetyksi pois haudan suulta. Hyvä kysymys on se, miten on mahdollista, etteivät he saaneet mukaansa avukseen yhtään hyväkuntoista, raavasta miestä, jollaisia opetuslapset olivat? Näiden nuorten miesten taipumus nähdä evankeliumi välineenä muuttaa maailma ohjasi heidän käyttäytymistään. "Mutta me toivoimme hänen olevan sen, joka oli lunastava Israelin." (Luuk. 24:21) Kun siis missio näytti menetetyltä he lamaantuivat - paitsi nuo naiset, jotka itsepintaisesti halusivat mennä haudalle tekemään viimeisen palveluksen rakkaalle Mestarilleen. Ja siellä ylösnoussut Kristus ilmestyi heille. Jumala on aina viime kädessä eniten kiinnostunut meidän rakkaudestamme.