Skotlannin presbyteerikirkossa tehdyn tutkimuksen mukaan 12% sen jäsenistä käy kirkossa. 17% haluaisi kyllä käydä, mutta eivät halua näiden 12%:n takia. Mikähän lienee tilanne Suomessa?
Kirkko länsimaisena instituutiona on menettänyt auktoriteettinsa harjoittaa mitään johtajuutta yhteiskunnassa. Luopuessaan Raamatun totuudesta se on myynyt esikoisoikeutensa lautasellisesta yleisen hyväksynnän hernesoppaa. Se on itse valitsemassaan Baabelin vankeudessa, jonka piikkilanka-aitoja vartioivat vartiotornit nimeltä monikansalliset yritykset, yliopistot ja tiedemaailma, maalliset hallitukset ja media.
Tässä tilanteessa Johannes Kastajan sanat toteutuvat ennemmin kuin arvaammekaan: "Jo on kirves pantu puitten juurelle; jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, siis hakataan pois ja heitetään tuleen." Kun Paavali lupaa, että "Jumalan viha ilmestyy taivaasta kaikkea ihmisten jumalattomuutta ja vääryyttä vastaan, niiden, jotka pitävät totuutta vääryyden vallassa", niin se meidän tilanteessamme koskee erityisesti Jumalan ilmoituksesta luopunutta kirkkoa. Tulemme ehkä näkemään jotain tapahtuvan hyvin pian tässä suhteessa.
Afrikkalainen Chris Daza profetoi Palatsiseurakunnassa Tampereella v. 2001, että kymmenen vuoden sisällä Suomessa tulee tapahtua hengellistä eteenpäin menoa nimenomaan sillä alueella, että jokaisen kaupungin porteissa seisovat kaupungin vanhimmat. Jollei näin tapahdu, on seurauksena hämmennys ja hajaannus, myllerrys ja sekasorto ja Jumala ohittaa maallisen olemassaolevan järjestyksen puuttuessaan asioiden kulkuun. Kirkko Suomessa muuttuu tällöin samanlaiseksi hampaattomaksi, hajuttomaksi ja mauttomaksi kuin mitä se nyt on esim. Saksassa. Kun Jumala vaikenee on tosi kyseessä.
Mielenkiintoista olisi sinänsä tietää, että mikä on syy näiden 17 prosentin mielestä, että eivät halua näiden 12 prosentin takia käydä. Onko kysymys ihmmissuhteista, naamakertoimesta, toisen erilaisista oppikäsityksistä? Tämähän kyllä ilmaisee juurikin sitä, että johtajuus puuttuu ja hajaannusta syntyy sitä kautta. sanalaskujen kirjan 27 luku jae 23 kehoittaa tietämään tarkoin miltä lauma näyttää ja pitämään huolta siitä.
ReplyDeleteMiten ajattelet Timppa: Johtuuko tämä yhteiskunnalinen hengellisen johtajuuden puute meistä uskovista, että emme kulje oikeanlaisella rohkeudela --> 2. Timoteus 1: 6-8 vai okko kysymys yksinkertaisesti siitä, että näin on Jumala tarkoittanut?
Veljesi Joni
Luulen, että kyse on yksinkertaisesti siinä, että nämä vanhat uskovat ovat uusien tiellä. Uutta viiniä ei lasketa vanhoihin leileihin.
ReplyDeleteEhkä olisikin parempi viedä Jumalan valtakunta näiden 17% luokse sinne, missä he jo ovat, kuin yrittää houkutella heitä mukaan olemassaoleviin rakenteisiin?
Luulen, että vastaus viimeiseen kysymykseesi, Joni, on siinä, että olemme länsimaisessa kristillisyydessä rajoittaneet Jumalan operoimaan pelkästään jollekin "uskonnollisen elämän" alueelle. Seurauksena on maallisen ja hengellisen kahtiajako: "bisnes is bisnes, Moses is Moses". Engl. teologi Lesslie Newbigin puhuu länsimaisen kristillisyyden perusongelmasta nimeltä "pietistinen syndrooma", mikä tarkoittaa juuri tätä em. lokeroimista.
En siis usko Jumalan tätä näin tarkoittaneen. Jumala kykenee kyllä siunaamaan meitä pienessäkin mittakaavassa, mutta Hänen ykköstahtonsa se ei ole. Jumalan valtakunta on kaikenkattava nyt jo siten, että kun annamme näin tapahtua, niin se ulottaa vaikutuksensa kaikkialle. Ajallaan me näemme sen tulevan näkyviin kaikessa voimassaan, kun Herra palaa, mutta Jeesuskin rukoili Isä meidän-rukouksen jo nyt!
Saimme Meritähti-kokoontumisessa Simsonilta kohtikäyvän opetuksen istuessamme puun alla.
ReplyDeleteHän kuunteli juttujamme ja totesi, että me ajattelemme kaiken aina seurakuntalähtöisesti. Olisi kuulemma aihetta laajentaa perspektiiviä koko kaikkialle yhteiskunnan osa-alueille: koulutus, liiketoiminta, kulttuuri, media, politiikka.
Kristittyinä puuhastelemme liaan paljon seurakuntayhteisöissämme ja mietimme, miten niitä voidaan kehitää. Meidän olisi muutettagva maailma. Tuotava Jumalan valtakunnan periaatteet kaikkialle.
Yhteiskunnan toimintaa ohjailee raha. Monikansalliset yritykset ja media pyrkivät vaikuttamaan hallitukseen ja koulutusjärjestelmään, niiden linjauksiin. Esimerkiksi lääketeollisuudella on laaja-alaisia kytkentöjä annettavaan lääketieteelliseen koulutukseen ja tutkimukseen, jota hallitus puolestaan säätelee. Kirkko toimii tämä nelikulmion - hallitus, monikansalliset yhtiöt, koulutuspolitiikka, media - sisällä ja on voimaton muuttamaan sitä, koska se on omaksunut vallitsevan - jopa demonisen - toimintakulttuurin.
Krisittyjen on noustava tämän valtapoliittisen piirin ulkopuolelta ja tuotava Jumalan valtakunnan toimintaperiaatteet kaikkialle elämänpiiriinsä - oltava siis suolana ja valona koko yhteiskunnassa.