Ratkaiseva muutos

Viimeisten viikkojen aikana olen pariinkin otteeseen yhteisissä rukoustilanteissa törmännyt ajatukseen ratkaisevasta muutoksesta maamme hengellisessä ilmastossa. Kyse on tietysti noussut kirkon viime aikaisesta kehityksestä, jossa on luovuttu Raamatusta kaiken opin ja elämän ylimpänä auktoriteettina ja ohjeena. Näinhän meillä on täällä Pohjolan lintukodossa totuttu ajatella, että tämä on se status quo, joka vallitsee. Tosiasiassa nykyisen kehityksen juuret ovat olleet näkyvissä jo pitempään, eikä niissä ole mitään mystistä. Kyse on ollut arkipäivän arvovalinnoista ja piste. Joko seuraamme Jumalan sanan ohjeita tai sitten emme niin tee. Toki kehityskulku koko kansakunnan kohdalla on ollut hidasta ja aikaa vievää, mutta jotain pelottavan vääjäämätöntä siinä on koko ajan ollut.

Onko Jumala meillekin lähettänyt väkevän eksytyksen, koska emme ole ottaneet vastaan rakkautta Totuuteen, että voisimme pelastua - niin yksilöinä kuin kokonaisena kansakuntana?

Kyse ei ole kevyistä asioista, älkääkä kuvitelkokaan, että heittelen näitä ajatuksia puolihuolimattomasti lonkalta. Kyse on koko ajan ollut - ja on edelleenkin - Raamatun arvovallasta; "onko Jumala todella sanonut?" Ja tuntuu kuin pragmaattisuudessaan niin jumalaton postmoderni sukupolvi vielä kyynisesti lisäisi tähän: "... tai tarkoittiko Hän todella sitä, mitä sanoi?"

Kyse on Raamatun virheettömyydestä ja ohjeellisuudesta. Ensin mainittu seikka saa nuorten uraansa aloittelevien helluntaiteologien uhmakkaat kirjoittelut aiheesta tuntumaan kurittomien pikkupoikien huolimattomilta tulitikkuleikeiltä, jotka voivat yllättäen osoittautua hyvinkin vaarallisiksi. Jälkimmäinen seikka taas kulminoituu nimenomaan evl. kirkon päätökseen homoliittojen sallimisesta. Tällä tulee nimittäin olemaan kaksi käytännön seurausta tulevaisuudessa.

Ensinnäkin on vain ajan kysymys, kun homoliitot hyväksytään kirkossa. Silloin ansa laukeaa ja monet luterilaiset huomaavat olevansa tilanteessa, jonka rinnalla nykyiset väännöt tuntuvat lastenleikiltä. Tiedän kokemuksesta, että monet luterilaiset eivät tässä kohtaa halua katsoa totuutta silmiin. Se ei ole kivaa, eikä se oikein sovi monenkaan mukavuudenhaluisen kristityn pirtaan. Toisekseen kaikki tämä nykymeno on vain esimakua ja valmistelua paljon suuremman jumalattomuuden esiinmarssille Suomessa, pelkään.

Yhteiskuntamme ja kulttuurimme laillisuuden perustuksia nakerretaan ja osa on jo murrettu palasiksi. En puhu nyt niinkään sen juridisista oikeuksista maallisessa mielessä, koska eduskuntahan näitä lakeja säätää. Puhun tekojen oikeutuksesta Jumalan iankaikkisen lain edessä. Tuo laki nimittäin tulee sanomaan viimeisen jaan tai ein kysymyksiin oikeasta ja väärästä. Tämän vähittäisen murtumisen vaikutukset tulemme lähitulevaisuudessa näkemään laittomuutena kaikkialla yhteiskunnassamme. Jeesuksen sanoin, kun laittomuus pääsee valtaan, niin monen meistä rakkaus kylmenee. Kun jotain ensin murretaan näkymättömässä hengellisessä maailmassa, sen seuraukset automaattisesti siirtyvät näkyviin ajallisessa maailmassamme.

Psalminkirjoittajaa lainatakseni: "Kun peruspylväät murretaan maahan, mitä voi vanhurskas tehdä?"

Mieleen tulevat aina uudestaan ja uudestaan edesmenneen tohtori Martyn Lloyd-Jonesin viisaat, suorastaan profeetalliset sanat siitä, miten nykyinen demokratia on viimeinen valtiomuoto. Kaikki muut hallitusmuodot olemme jo ohittaneet. Demokratian takana väijyy joko diktatuuri tai täydellinen sekasorto. Mitä sen jälkeen tulee on ihmisen itsepalvontaa. 666 on ihmisen luku ja sitä on demokratia. Lloyd-Jones ennustaakin kulttuurimme olevan tuhoutumassa.

Mitä siis tulee tämän jälkeen? Paavali puhuu siitä, miten "laittomuuden salaisuus on jo vaikuttamassa; jahka vain tulee tieltä poistetuksi se, joka nyt vielä pidättää", niin ihmiskunnan historian loppunäytös ottaa paikkansa historiassa. Kaikki on jo Kirjaan kirjoitettu ja nyt pelilautaa laitetaan kuntoon grande finaléa varten. Mutta merkitseekö siis nykyinen laittomuuteen luisuminen jopa kansojen välisissä suhteissa (Kreikka!) uuden, entistä pahemman kaaoksen ja anarkian ajan alkamista?

Itse en usko siihen. Uskon ennemmin ennen näkemättömän totalitarismin levittäytymiseen mantereemme ylle, ennen kuin Herra tulee takaisin ja perustaa oman Rauhanvaltakuntansa tänne. Syynä on yksinkertaisesti se, etten usko niiden tahojen, jotka nykykehitystä haluavat ohjailla, antavan asioiden luisua ihan niin pitkälle. Siihen ei ole varaa, koska liian paljon on pelissä. Puhun rahasta, taloudellisista intresseistä ja bisneksestä. Tässä suuressa kokonaiskuvassa oman Suomemme nykykehitys - Jumalan ilmoitukseen perustuvan laillisuuden murtaminen - on vain pieni askel kokonaiselle unionille, mutta pelottavan suuri askel meille suomalaisille.

Kuka pitäisi vanhurskautta pystyssä Suomessa?