Osana mystistä ruumista

"Kirkko on elävä kauemmin kuin maailmankaikkeus. Sen sisällä yksilö on myös elävä kauemmin kuin maailmankaikkeus. Kaikki mikä on yhteydessä kuolemattomaan päähän, tulee olemaan osa hänen kuolemattomuudestaan. Kuulemme nykyään kovin vähän tällaista puhetta kristillisestä saarnatuolista. -- Jos emme usko sitä, olkaamme rehellisiä ja sulkekaamme kristillinen usko museoihin. Jos uskomme siihen, lakatkaamme teeskentelemästä, ettei sillä ole mitään merkitystä. Tämä on nimittäin todellinen vastaus kaikkiin kollektiivin suureellisiin väitteisiin. Se on kuolevainen. Me saamme elää ikuisesti. Tulee aika, jolloin jokainen kulttuuri, jokainen instituutio, jokainen kansakunta, koko ihmislaji, kaikki biologinen elämä kuolee sukupuuttoon, ja jokainen meistä on edelleen elossa. Kuolemattomuus luvataan meille, ei näille yleiskäsitteille. Kristus ei kuollut yhteiskuntien tai valtioiden vaan ihmisten tähden. Siinä mielessä kristinusko vaikuttaa varmaankin maallisen kollektivistin silmin liputtavan suorastaan kuumeisesti yksilöllisyyden puolesta. Mutta yksilö sellaisenaan ei ole se, joka pääsee osalliseksi Kristuksen kuolemasta ottamasta voitosta. Pääsemme osalliseksi voitosta olemalla osa voittajaa. Oman luonnollisen itsemme kieltäminen, tai Raamatun kovalla kielellä, ristiinnaulitseminen, on passi iankaikkiseen elämään. Mikään mikä ei ole ensin kuollut ei tule nousemaan kuolleista. -- Juuri tässä on uskomme mielipuolinen moniselitteisyys sellaisena kuin se varmaankin vaikuttaa ulkopuolisen silmin. Se asettuu jyrkästi vastustamaan luonnollista yksilöllisyyttämme, ja toisaalta niille, jotka luopuvat yksilöllisyydestään, se antaa takaisin iankaikkisen osan heidän omaa persoonallista olemustaan, jopa omaa ruumistaan. Pelkkinä biologisina yksiköinä, joilla on kuitenkin oma tahtonsa elää ja vallata elintilaa, me olemme ilmeisesti merkityksettömiä. Olemme ristin materiaalia. Mutta eliminä Kristuksen ruumiissa, temppelin rakennuskivinä ja pylväinä, meille luvataan iankaikkinen oma identiteetti, ja saamme elää niin kauan, että muistelemme galakseja muinaisissa kertomuksissa. "

C. S. Lewis, "Membership" (The Weight of Glory)