Jos minulla olisi blogi miettisin tarkkaan, mitä sinne kirjoittaisin. En säntäisi oitis ikuistamaan internettiin omia kuolemattomia ajatuksiani, vaan nukkuisin yön yli ja joskus seuraavan päivän ehtoopuolella raapisin päätäni ja yrittäisin epätoivoisesti muistella, että miten se juttu nyt oikein menikään...?
Jos minulla olisi blogi, en arkailisi ottaa kantaa oikeisiin asioihin ja tuoda totuutta julki, tykkättiin siitä tai ei. Useimmiten siitä ei kuitenkaan tykättäisi. En koskaan rajoittaisi kirjoittamistani peloista käsin - "entä jos nuo nyt tulkitsevat tämän niin ja niin...?" Hienotunteisuuden ja hyvät tavat ottaisin (luonnollisesti) huomioon. Sama koskisi myös kommenttien kirjoittajia (luonnollisesti).
Jos minulla olisi blogi, niin se olisi minun omani, henkilökohtainen. Se ei olisi minkään yhteisön, järjestön tai julkisoikeudellisen yhteisön, vaan minun omani. En kutsuisi sitä myöskään "Jeesuksen blogiksi", koska en uskaltaisi kuvitella olevani Hän. Tämä on nyt tätä minun rajoittuneisuuttani, mutta olisi tärkeää, että mielipiteet, näkemykset ja uskomukset olisivat yksinomaan minun ja minä vastaisin niistä.
Jos minulla olisi blogi, pitäisin ehdottomasti "Kommenttien valvonta"-toiminnon päällä koko ajan. Olisihan sitten ainakin vähän enemmän miettimisaikaa, miten vastata kaikenlaista kyseleville ihmisille.
Jos minulla olisi blogi, en julkaisisi ainuttakaan nimetöntä kommenttia. Niistä on vain haittaa, kun tarvitsee pähkäillä, että kukahan tämäkin on ja mitähän sekin nyt tällä ajaa takaa? Sama koskisi niitäkin, jotka kirjoittavat nimettömänä, mutta joista koko virtuaaliyhteisö heti näkee kuka on kyseessä. Kirjoittaisivat nimellään... Ne nimimerkilliset, joiden henkilöllisyys on tiedossani, valikoiden joko julkaisisin tai hylkäisin. Mitä siinä kellään on nokan koputtamista, jos toimin itsevaltaisesti? Minun on blogi, minun on vastuu ja minun on oikeus. Pulinat pois.
Jos minulla olisi blogi, en antaisi sen toimia kenenkään henkilökohtaisten ongelmien kaatopaikkana. Tämä ei ole terapeuttinen keskustelupalsta. En myöskään julkaisisi toisten tekemiä pitkähköjä pakinakirjoituksia. Hommatkoot oman bloginsa tai jollei se riitä, niin vaikka kokonaisen veppisivuston (vai miten se nyt hienosti sanotaan?). En myöskään julkaisisi joidenkin ihmisten kommentteja, joissa on yli 90% suoraa lainausta Raamatusta. Minulla on omakin Raamattu (itse asiassa useita) ja osaan lukea niitä kyllä. Ymmärryksen kanssa olen vielä oppimassa.
Jos minulla olisi blogi, olisin valikoivan kriittinen myös omalla nimellä kirjoitettujen kommenttien suhteen. Tärkeää on hahmottaa kokonaisuuden kannalta keskustelua eteenpäin vievät kommentit ja julkaista ne. Ne nimelliset kommentit, jotka eivät auta asiaa eteenpäin voi helposti käsitellä "Reject"-toiminnolla. Raakaa peliä tämä blogin pitäminen. Ja voihan näiden ihmisten kanssa sitten jutella - niin halutessaan - muutenkin. Sähköpostitse, naamakirjassa, puhelimessa... niin tai vaikka kasvokkain! Se vasta olisikin jotain.
Jos minulla olisi oma blogi, niin... Ai, mutta niinhän minulla onkin ja tästä päivämäärästä alkaen kaikki edellä mainittu astuu voimaan tämän blogin toiminnassa. Nyt painan toimintoa "Julkaise teksti", noin... ja sinne meni.
PS. Mahdoinkohan nyt rikkoa itse laatimaani ensimmäistä kohtaa? Ai mutta se meni jo...
Seuraan blogiasi säännöllisesti. Kestosuosikki, vaikka ei tule kommentoitua.
ReplyDeleteEi nimetön kommentointi ole minusta ongelma, jos kommentit tarkistetaan etukäteen.
Nimettömyys voi olla vain tapa rajoittaa itsestä liikkuvaa ja kerättävää tietoa verkossa.