...olen silmäillyt nopeasti tämän vuoden blogikirjoituksiani ja tehnyt mielessäni jonkinlaista yhteenvetoa kuluneesta vuodesta. (Älkää pelätkö, en minä tietenkään mitään "daavidilaista väestönlaskua" ole tekemässä...)
Näin nopeasti havainnoiden (ja vähän edellisvuosienkin kokemuksiin liittyen) näyttää siltä kuin kolmen kärki suosituimpina keskustelunaiheina blogissani ovat olleet
1) kasteasia, joka näyttää olevan todellinen ikuisuuskysymys kristittyjen keskuudessa
2) kirkkokunnasta eroaminen, johon valitettavan harvoin liitetään kysymys siitä, mitä sen jälkeen?
3) teologian opiskelu perinteisellä seminaariformaatilla
Tämä on aika selvää. Kaksi ensin mainittua ovat hyvin käytännöllisiä kysymyksiä ja sen tähden niin vaikeita. Kuten eräs anonyyminä kommentoiva Vapaakirkon pastori totesi, joillakin kyse on virasta, statuksesta yms. Seuraa siinä nyt Herraa sitten. Kolmas kysymys taas rassaa erityisellä epämukavuudella koko länsimaisen kristillisyytemme perusfundamentteja, joiden juuret ovat todella syvällä helleenien mullassa. Suurin osa uskovista ei ole vielä täysin herännyt tämän kysymyksen ajankohtaisuuteen, vaan edelleen mantranomaisesti vannotaan näiden perinteisten excathedra-oppilaitosten antaman teoreettisen opetuksen nimiin. Toivottavasti lähitulevaisuudessa järjestettävä Greenhouse-koulutus tuo tähän problematiikkaan uutta näkökulmaa.
Sensijaan ajankohtaiset tai historialliset aiheet eivät näytä herättävän kovin suuria intohimoja lukijoissa. Ainoan poikkeuksen on ilokseni tehnyt jalkapallon ja UT:n kristillisyyden välisiä yhtäläisyyksiä syväluotaava näkökulma, joka antoi itsellenikin paljon pureskeltavaa. Loppuvuodesta apostolisuuteen liittyvät kysymykset poikivat paljon rakentavaa keskustelua, mikä oli osaltaan Siikaniemen apostolisen kokoontumisen seurausta. Tätä keskustelua on hyvä jatkaa edelleen.
Se, mikä hieman ihmetyttää, on kommenttien vähyys veljeni Virtasen kokemuksiin liittyen. Eikö niistä löydy riittävästi kosketuspintaa lukijoille vai tulevatko ne jopa liian lähelle? Tulisiko minun esittää veljelleni toivomus, ettei hän olisi aivan niin intiimi? Joka tapauksessa näyttää siltä kuin riittävän etäinen keskustelun aihe poikisi eniten keskustelua, mikä tietenkin sallittakoon.
Että tällaisia havaintoja. Kiitoksia kaikille kommentaattoreille, olette ihania ihmisiä. Tämän kaiken en tietenkään anna mitenkään vaikuttaa kirjoitteluuni jatkossa. Tai no...
Virtanen on hyvä tyyppi. Elä hautaa sitä!
ReplyDeleteKari Kangasharju
Joo, Virtanen on oikeasti hyvä tyyppi. Häntä tulee seurattua täällä enemmänkin sellaisella jatkokertomus periaatteella, eli odottelua korva tötteröllä mitä hänelle seuraavaksi tapahtuu. Sen takia ei ehkä tule juuri kommentoitua häntä....hmmm....oisko sellainen pyhä pelko, ettei vaan tulisi häirittyä hänen herkkää vainuaan.
ReplyDeleteItsekin olen pohtinut vastaavia asioita - kasteasiaa nyt kuitenkin kaikista vähiten - koska ne jotka uskoo pelastuu, joten se ei ole (enää) mielestäni kovin vaikeaselkoinen asia. Toki "enemmän on parempi", mutta eiko uskosta puhuttaessa ole kyse juuri pelastumisesta? Ja uskohan riittää, ei muiden mielipide tai mikään teologia :)
ReplyDeleteVähän aiheesta sivuun vieden en malta olla kommentoimatta anonyymille, että et voi puhua mitään kristilliseen uskoon liittyvää "syyllistymättä" samalla teologian tekemiseen. :)
ReplyDeleteKun esim. sanot, että "usko riittää", niin luot samalla omaa teologiaasi eli "oppia Jumalasta". Eri asia sitten on, että miten ihmiset käsittävät tuon opinkappaleesi ja/tai teologiasi. Joku voi käsittää sen, että mikä tahansa usko (esim. new age") riittää. Joku taas haluaa liittää uskon ja uskomisen nimenomaan Jeesukseen. Joku lisää siihen vielä sen, että uskon on aina ankkuroiduttava Raamatun sanaan ollakseen aitoa Jeesus-uskoa.
Silloin meillä taas herää kysymys, miten se ilmenee käytännössä? Siihen taas UT:n vastaus on kasteelle meno.
Eli kun lausuu ääneen opinkappaleita ja näin harjoittaa teologian tekemistä, on hyvöä miettiä, mitä tarkoittaa ja mitä haluaa ihmisten ymmärtävän.