Virtanen kotisaunan lauteilla

Virtanen oli töiden jälkeen syönyt hyvin ja ottanut sen jälkeen pienet päiväunet. Sitten hän oli puuhastellut pihamaalla kaikenlaista pientä, mikä oli odottanut tekemistään jo tovin. Nyt oli hommat tehty ja sauna lämmitetty. Virtasella oli tapana loikoilla löylyssä juuri kun lämpö oli saavuttamassa sen kuumuuden tason, jolloin hän vaimonsa kanssa alkoi saunomaan.

Niin nytkin. Virtanen ei ollut koskaan ihmetellyt, että muinaisia körttejä, nykyisen särmättömän kirkollisen valtavirran radikaaleja, jopa karismaattisia edeltäjiä, oli pilkaten kutsuttu "saunauskovaisiksi", koska näillä oli tapana käydä syvällisiä, sielunhoidollisia keskusteluja nimenomaan saunassa. Siellä ihminen oli aidoimmillaan, ilman minkäänlaisia kirkollisia tai muita tunnusmerkkejä asemastaan, oppineisuudestaan tai vallastaan. Saunassa kun valtaa käytteli toisenlaisen valtikan, nimittäin koivuvastan tai löylykauhan haltija.

Virtanen siis maata köllötteli selällään lauteilla tuijotellen saunan tummaan kattoon, luullen hetkittäin näkevänsä outoja näkyjä pimeässä, kun uunin luukusta loistava tulen kajo loi omia kuviaan kattoon ja seiniin. Virtanen tunsi lämmön pikku hiljaa nousevan ja nosti jalkansa kattoa kohti.

Hän muisti joskus haaveksineensa monen miljoonan lottovoitosta, mikä olisi hetkessä pyyhkäissyt kaikki velat saataviksi ja mahdollistanut kokonaisen uuden lähetyskentän avaamisen jonnekin kaukomaille - hänen rahoillaan. Tuollaisina hetkinä hän nykyään tunsi Hengen vienon äänen kuiskaavan tuskin kuultavasti hänen korvaansa: "Eikö Minussa muka ole sinulle kylliksi?"

Virtasen mielen valtasi sanoin kuvaamaton hyvän olon tunne. Pimeässä saunassa kyyneleet kihosivat miehen silmiin ja hän huokasi kuiskaten: "Kiitos, Jumala... hyvyytesi on suurta."

Sitten, ikään kuin Henkeen yhtyneen oman henkensä vastauksena hän rukoili: "Anna olla Sinulle antautunut, isommin ja kokonaisemmin..." Hän tunsi Jonkun suuremman läsnäolon ja rauhan valtaavan mielensä.

Jossain vaiheessa Virtanen havahtui siihen, että aikaa oli kulunut enemmän kuin hän tajusi. Hänen vaimonsa kuului jo kolistelevan pesuvatien kanssa suihkuhuoneessa. Virtanen huokaisi syvään ja kääntyi istualleen. Löylykippo oli hänen jalkojensa juuressa ja sieltä lähti kuupallinen vettä kuumille kiville.

Virtanen kotisaunan lauteilla.