The Magdalene Laundries - jumalanpilkkaako?

Kuuntelin tänään työmatkalla Kouvolaan mainion irlantilaisen Chieftains-yhtyeen cd-levyä "Tears of Stone", jonka yhdellä raidalla Joni Mitchell laulaa koskettavaa viisua "The Magdalene Laundries". Laulu kertoo naisista, jotka langettuaan seksuaalisiin synteihin joutuivat katolisten nunnasisarien hoiviin. Nuorten naisten synnit ovat sitä luokkaa, että useimmat heistä tulivat tuohon langenneiden naisten paikkaan lasta odottaen. Jotkut odottavat lasta isälleen, joku taas vaikkapa oman kotipaikkakuntansa papille ja sitä rataa. Johanneksen evankeliuminsa 8. luvussa kuvaama langenneen naisen syyttäminen ja syyllistäminen on siis jatkunut läpi ihmiskunnan historian.

Tällaisessa laitoksessa sitten nämä naiset "heitettiin häpeään" ja kiehuvan höyryn keskellä, rankkaa fyysistä työtä tehden he harjoittivat katumusta synneistään ja yrittivät ansaita anteeksiantoa Jumalalta ja kirkolta, joka sanoi edustavansa Häntä. Käytännössä nämä naiset suljettiin loppuelämäkseen laitoksiin, joita oli lukuisia eri puolilla Irlantia ja Skotlantia. Heitä kiellettiin pitämästä yhteyttä omaisiinsa ja näin he menettivät kosketuksensa lapsiinsa lopullisesti. Lopulta lauluntekijä ei epäröi kutsua vankilaa ylläpitäviä sisaria "Jeesuksen verettömiksi morsiamiksi". Viimeinen tällainen laitos suljettiin Irlannissa 1996.

Laulu on aika rankka ja se herättää monenlaisia ajatuksia uskonnosta, alistamisesta ja myös jumalanpilkasta. Pilkataanko tässä nyt häikäilemättä itseään Jumalaa, kristillisiä arvoja ja kirkkoa?

Minulle ei ole koskaan tuottanut vaikeuksia hyväksyä esim. totuutta ristiretkistä: siitä, miten ristiretkeläiset v. 1099 valloittaessaan Jerusalemin tappoivat kaikki kaupungissa asuneet muslimit ja juutalaiset. En koskaan ota noita tekoja edustamani uskon ja sen seuraajien kontolle. Ne teot - kuten myös nämä Magdalenan pesulaitokset - on tehnyt ihan joku muu taho ja sen takana on jokin täysin toinen henkivalta, kuin Hän, johon Jeesuksen usko sitoutuu.

Tämä on yksinkertainen syy siihen, miksi en näe - päinvastoin kuin esim. Vatikaani tässä tapauksessa - "The Magdalene Laundries"-laulussa mitään aitoa uskoa ja Jumalaa pilkaavaa. Miten totuuden kertominen ylipäätään voisi olla Hänen pilkkaamistaan, joka on Totuus? Uskontoa voidaan tässä häväistä ja asettaa se vähintäänkin kyseenalaiseen valoon, mutta aito Jeesuksen usko ei ole tulilinjalla.

Magdalena-laitosten tarkoituksena oli tehdä näistä langenneista naisista Maria Magdalenan kaltaisia, joka oli entinen prostitoitu ja myöhemmin Jeesuksen opetuslapsi. Aluksi pesuloissa aloitettiin tämä uudelleenkoulutusohjelma prostitoiduista ja muista "huonomaineisista naisista", mutta aikaa myöten joukkoon eksyi myös moni syntiin langennut perheenäiti jne. En tiedä tuliko monestakaan heistä Maria Magdalenan kaltaista Jeesuksen seuraajaa, mutta aika järkyttävältä vaikuttaa tieto siitä, että monet näistä kidutetuista pysyi loppuikänsä hartaina katolisina. Uskonnollisuuden ote ihmissielusta on uskomattoman kova ja sillä pystytään edelleen hallitsemaan ihmistä miltei määrättömästi.

Oikea Maria Magdalena on haastava tyyppi. Jos ajatellaan tätä oppimatonta naista hänen omana aikanaan, niin jossain teologis-dogmaattisessa debatissa kuka tahansa huippuunsa trimmattu fariseus tai kirjanoppinut olisi saattanut viedä Mariaa kuusi nolla. Kuitenkin Marialla oli jotain, mitä fariseuksilla ei ollut ja mitä kirjanoppineet eivät voineet ottaa häneltä pois: Maria tiesi Jeesuksen ajaneen hänestä ulos seitsemän riivaajaa. Sen tähden Marian asenne Jeesusta kohtaan on palvova: "Rabbuuni!"

Tämä näkökulma antaa meille toivoa tulevaisuuden suhteen: Jeesus edelleenkin on se sama Jeesus, joka ajaa ulos meistä meidän riivaajamme. Se antaa myös lupauksen anteeksiannosta ja uuden elämän mahdollisuudesta niin langenneille naisille itselleen kuin heidän orjuuttajilleenkin. "Rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat, että olisitte Isänne lapsia, joka on taivaissa."