Lueskelin hiljattain yllä olevaa nettisivua, jolla esitellään lahtelaisen Ari Mielosen esikoislestadiolaisuuden piirissä Lahessa tekemä kyselytutkimus. Kannattaa tutustua siihen, sivuilla tutkimustulokset on esitelty sekä wordina että powerpoint-esityksenä.
Lyhyt yhteenveto tuloksista tuo esille aika normaalit vanhan herätysliikkeen ongelmat ja lääkkeet niihin:
- Esimerkiksi seuroissakäyntiaktiivisuuteen voitaisiin vaikuttaa välittömästi uudella ajattelulla. Niin ikään seurakunnassa voitaisiin hyvin pienin järjestelyin saada aikaan ilmapiiri, jossa ihmiselle tulee matalampi kynnys kokea empaattisuutta ja tulla kohdatuksi.
- Pienryhmätoiminnot toisivat mukanaan virkistystä tavanomaiseen. Tämä edellyttäisi tietysti hengellisen palvelutyön vapauttamista rivikristityille ja monien ”tavallisten” ihmisten lahjojen käyttöönottoa.
- Keskustelevassa yhteishengessä olisi valtava voimavara. Ihmiset ovat tämän kyselyn mukaan hengellisesti ajattelevia ja kykeneviä ratkomaan yhdessä asioita kääntymällä rukouksessa Jumalan puoleen. Tällaiseen tulisi antaa mahdollisuus, ennen kuin liian moni jättää pettyen yhteisen kokoontumisen.
- Apostolisen seurakunnan tunnusmerkkinä oli voimakas laajeneminen. Jeesukselle lähetyskäsky on ehkä tärkein – valmisti opetuslapsiakin vuosia tähän työhön. Juuri tämä työ antaa ihmiselle elämäntarkoituksen ja kutsumuksen.
Mielenkiintoinen seikka on myös se, että esikoislestadiolaisten paikalliset johtomiehet Lahessa eivät olleet mitenkään hirveän innostuneita aiheesta. Mitähän se kertoo yhteisöstä ja ilmapiiristä sen sisällä?
Aika tyypillinen juttu tuo on; vanha ja perinteinen, alunperin maaseudulla syntynyt herätysliike kohtaa tyystin uudenlaisia haasteita uutena aikana ja uudessa tilanteessa, kulttuurin ja koko yhteiskunnan muuttuessa kaikkine arvoineen, tapoineen, lakeineen ja uusine uskonnollisine juttuineen. Kyllä siinä natisee laiva, jos toinenkin.
Uusi muuttunut tilanne uusine haasteineen ja kysymyksineen, mahdollisuuksineen ja uhkakuvineen synnyttää paineita miettiä uudelleen tai jopa uusiksi monia perinteitä ja tottumuksia. Näistä paineista em. kyselytutkimuskin on ilmeisesti noussut. Samoin kyselyn vastauksista, joihin varsinkin powerpoint-esityksestä saa paremmin ja syvemmin selkoa, nousevat nämä paineet esille. Sinun on muututtava, uudistuttava tai kuolet pystyyn paikallesi. Mikä ei edisty, se taantuu. Elämän Hengen laissa ei ole ”nyt”-hetkeä, vain eilinen ja tulevaisuus.
Tämä ilmiö ei koske vain lestadiolaisuutta, vaan yhtä lailla muita luterilaisia herätysliikkeitä, samoin vapaakirkollisuutta, helluntailaisuutta, baptismia ja metodismia. Yllättävän nopeasti samat kysymykset ja muutospaineet kolkuttelevat uusien, itsenäisten seurakuntien ovia. Orgaaniset ja kotona kokoontuvat seurakunnat eivät ole mitenkään itsestään selvästi vapaita näistä paineista. Kyse on kaikkia koskevasta yleisestä hengellisestä lainalaisuudesta.
Miten vastata näihin haasteisiin – olimmepa sitten uusi tai vanha herätys?
1) ”Pää pensaaseen”-malli eli jatketaan entiseen malliin, ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut, eikä mikään olisi muuttunut. Tämä on yllättävän monien kristillisten yhteisöjen suosima malli, koska se ei vaadi tekijältään mitään. Varma tapa synnyttää pitkäikäisiä ja kestäviä uskonnollisia ghettoja. Mieleen tulee vertaus suohon uponneesta tankista, joka ei itse liiku mihinkään, mutta jossa tykkitorni pyörii ympäri 360 astetta ja ampuu kaikkea, mikä liikkuu…
2) Muutetaan muotoa, tarvittaessa radikaalistikin, mutta muuten jatketaan niin kuin ennenkin. Ei muuta kuin termistö, käytännöt ja ulkoasu uusiksi ja työntekijöille ja vastuunkantajille lanseerataan uusi formaatti. Käytännössä tämä johtaa uusvanhoihin seurakuntiin, jossa uuden sukupolven seurakunnalla on edelleenkin vanhat tutut ja turvalliset rakenteet ja systeemit. Tulee mieleen vanha lastensatu keisarin uusista vaatteista; kun vain kukaan onneton ei sanoisi sitä ääneen…
3) Pyritään muuttamaan ja uudistamaan vanhoja rakenteita joustavimmiksi, mutta kuitenkin siten, että ydin entisestä säilyy. Muutos tapahtuu vanhaa kunnioittaen ja vanhan ehdoilla. Suosittu malli uudistaa seurakunnan toimintaa isoissa ja keskisuurissa seurakunnissa. Johtaa helposti pintapuoliseen puuhasteluun ja vaihtuvien trendien kanssa kikkailuun. Hyvä vertauskuva on iso valtamerialus, jossa pidät pitkän aikaa ruoria ääriasennossa ja jossain vaiheessa horisontti alkaa aavistuksen verran liikkua…
4) Puretaan vanhat rakenteet ja astutaan niistä ulos. Hyväksytään vanhalle kuoleminen ja ollaan valmiit kestämään kaikki muutosvastarinta, ”sisälle ja ulos”-liikehdintä, poisoppimisen tuskallisuus ja uuden orgaanisen elämän synnytyskivut. Ehdottomasti kaikkein vaikein ja eniten aikaa vievä malli, koska siinä Sinä muutut itse. Kysyy riskinottokykyä ja herkkyyttä Jumalan Hengen johdolle. Tällä tiellä löydät usein itsesi polvia tai peräti vyötäröä myöten suosta (ellet peräti pahemmastakin). Mutta vain tätä kautta, kun Sinä itse muutut, muuttuu myös yhteisö, johon olet sitoutunut. Ei siis mahdotonta, jos on valmis ottamaan ristin.
No comments:
Post a Comment