Erään kulttuurin tuho

Katselin tuossa iltana muutamana YleTeemalta tullutta dokumenttia Italian mafian vastaisesta taistelusta. Melko ponnettomalta ja vaikealta se näyttää (huokaus). Järjestäytynyt rikollisuus näyttää olevan luonteeltaan kollektiivista sukuihin ja laajempiin yhteisöihin sidoksissa. Se tuntuu olevan liian olennainen osa Italian yhteiskuntaa ja kulttuuria, jotta sille oikeasti voitaisiin tehdä mitään.

Sama seikka näyttää kyllä olevan totta monessa muussakin maassa, enkä nyt puhu niinkään jostain kolmannen maailman banaanitasavalloista, joissa liian aktiivinen ay-aktiivi löytyy joesta murhattuna ja äänestyksen päätteeksi äänestyslaatikot poltetaan. Puhun nyt esim. sellaisista länsimaista, kuten Pohjois-Amerikan Yhdysvallat. No niin, ja tietysti Venäjä…

Turhautumiseni ohjelman lopulla johti kanavan vaihtoon (TV2:n uutiset ja urheilu), kun ohjelmassa kerrottiin, että valtaan päästyään Silvio Berlusconi keskeytti lupaavasti edenneet tutkimukset, kun niiden piiriin alkoi tulla hänen lähipiiriinsä kuuluvia henkilöitä. Mot.

Seuraavana aamuna aloittaessani lukemaan Jesajan kirjaa, silmiini suorastaan pomppasi ensimmäisen luvun jakeet 21-31. Siinäkin puhuttiin vastaavasta ilmiöstä; kulttuurista, joka oli rappeutumassa ja kulkemassa kohti tuhoaan. Profetian Henki määrittelee Jerusalemin, Jumalan Israelin muinaisen pääkaupungin, jossa Hänen läsnäolonsa piti vallitseman, olevankin nyt ”portoksi sortunut” (Jes. 1:21 RK 92):

”Voi häpeä! Portoksi on sortunut tuo uskollinen kaupunki!”

Kun katsotaan lähemmin tuota morsiamen portoksi muuttumisen prosessia, niin nähdään se jakeiden 21-23 valossa johtuneen yhteiskunnallisesta rappeutumisesta ja sen seurauksista:

”Siellä vallitsi oikeus ja vanhurskaus piti majaansa. Nyt siellä asuvat murhamiehet. Sinun hopeasi on mustunut, jalo viinisi on vedellä laimennettu. Sinun johtomiehesi ovat petollisia ja varkaiden kumppaneita, he kaikki rakastavat lahjuksia ja ahnehtivat lahjapalkkioita. Orvolle he eivät oikeutta hanki eivätkä aja lesken asiaa.”

Tämä on luonteeltaan sitä porttoutta ja Babyloniaa, josta puhutaan lopulta Ilmestyskirjan luvussa 18. Se on luonteeltaan yhteiskunnallista ja maallisen oikeuden piiriin kuuluvaa haureuteen verrattavissa olevaa käyttäytymistä. (Hengellisestä porttoudesta puhutaan taas Ilm:n edellisessä 17. luvussa.) Jumala on tarkoittanut poliittiset johtajat olemaan vanhurskaita ja pelkäämään Jumalaa siinä asemassa, missä he johtavat kansaa. He ovat esikuvia kansalle ja sen tähden Jumalan tuomio heidän kohdallaan on myös ankarampi. Tässä mielessä eräissä lestadiolaisten kesäseuroissa peräänkuulutettu korkeampi moraali julkisuuden henkilöiltä on perusteltua. (Ks. www.kotimaa.fi/kotimaa: ”Suviseuroissa vaadittiin julkkiksilta moraalia”.)

Kun kansan poliittiset, taloudelliset ja sotilaalliset johtajat lipeävät tästä vastuustaan ja käyttävät asemaansa väärin se on porttoutta, merkki rappeutumisesta ja johtaa väistämättä aikaa myöten Jumalan tuomion kohteeksi. Mikäli näin tapahtuu kansan hengellisten johtajien kohdalla, niin Jumalan tuomio on ankarampi, sillä Jumalan tuomio alkaa aina ensin Hänen omiensa tai sellaisiksi tunnustautuvien keskuudesta.

Mitä Jumala sitten tekee tässä tilanteessa? Vastaus on selvä ja yksinkertainen, mutta niin vaikea länsimaisen humanismin hyväksyä:

”Minä viihdytän vihani vastustajissani, minä kostan vihollisilleni; minä käännän käteni sinua vastaan ja puhdistan sinusta kuonan niinkuin lipeällä ja poistan sinusta kaiken lyijyn.” (jakeet 24-25 RK 38)

Jumala toimii hyvin ehdottomasti ja päämäärätietoisesti tilanteessa, jossa jonkun yhteisön synnit ja jumalaton elämäntapa ylittävät tietyn rajan. Hän haluaa saattaa tilanteen ennalleen ja on valmis jopa tuskallisiin toimenpiteisiin, jotta tapahtuisi uudistuminen ja Hänelle pyhittyminen:

”Minä teen tuomarisi sellaisiksi kuin he alkuaan olivat ja neuvosmiehesi sellaisiksi kuin he olivat muinoin. Ja niin sinua taas kutsutaan vanhurskauden linnaksi, uskollisuuden kaupungiksi. Minun oikeuteni lunastaa Siionin, minun vanhurskauteni sen asukkaat.”
(jakeet 26-27 RK 92)

Käytännössä tuo jakeen loppuosa merkitsi Jumalalle itselleen oman rakkaan Poikansa uhraamista Golgatan ristillä, jotta ”portoksi sortuneella” yhteisölläkin olisi mahdollisuus saada anteeksi, puhdistua ja parantua. Ilman laajamittaista kansallista kääntymistä ja parannuksen tekoa ei mikään yhteisö voi säilyä. Tämä koskee yhtä hyvin Berlusconin Italiaa kuin Tarja Halosen Suomeakin. Jumala olkoon meille armollinen.

Jumalan tuomio on kyseenalaistamaton tässä suhteessa, jos kuka ei tee parannusta:

”Mutta luopiot ja syntiset saavat kaikki turmion, ja ne, jotka hylkäävät Herran, hukkuvat...” (jae 28 ja siitä eteenpäin, RK 38)

Huomaa vielä tämä: ”Ja niin sinua taas kutsutaan vanhurskauden linnaksi, uskollisuuden kaupungiksi”. Aiempi Raamatun käännös sanoo: ”Sitten sinua kutsutaan…”. Tämä on Jumalan tie, josta Hän ei poikkea, koska Hän ei tingi Sanastaan, eikä pyhyydestään. Jeesuksen tähden Hän voi armahtaa meitä, jos kuka ikinä kääntyy. Mutta entä jos kääntymystä ei tule?

Tarvitsemme rukousherätystä maahamme. Sairastamme, eikä siihen auta Rysselin rohdot, vaan Jeesuksen veri.

Muuten, tähän aiheeseen liittyen kannattaa lukea Pasi Turusen uusin Uskon puolesta-emailkirje, joka käsittelee juuri tätä Jumalan luonnetta ja ”Hänen kesyttämistään” länsimaisessa kulttuurissa ja myös täällä Suomessa. Mikäli Sinulle ei vielä tule sitä, niin käy ihmeessä tilaamassa se ja tsekkaa muutenkin Pasin blogia www.uskonpuolesta.blogspot.com.

PS. Pasin kalajutut voi ohittaa kevyesti, sillä vanhimman poikani kanssa nappasimme reilusti yli 3 kiloisen hauen…