KILTTEYDEN HARHA

Täytyy tunnustaa, että tämä juttu on myöhässä. Joskus tekee mieli heti välittömästi reagoida johonkin uuteen, ajankohtaiseen juttuun, mutta sitten tulee väliin kaikkea muuta mielenkiintoista. Näin kävi nytkin, sillä viime perjantain lehdessä (Etelä-Suomen Sanomat 04.04.2008) oli hyvä juttu lahtelaisista seurakuntanuorista. Ihan ok juttu siis; tasapuolinen ja jopa myönteinen. Kuitenkin toimittajan oma loppukommentti paljastaa erään yleisen harhan kristityistä.

”Päivän arvoitus: Se on kiltti, kultainen, viaton, naiivi ja tasainen, toisinaan verrattavissa laitumilla määkivään villaiseen otukseen. Mikä se on? Seurakuntanuori…”

Niin, tällaisenako ulkopuolinen maailma meidät uskovat näkee? Tai vain haluaa nähdä? No, ei totuus nyt ihan näin yksinkertainen ole ko. toimittajankaan mielestä, mutta jotain perää tässä stereotypiassa on. Eli totta toinen puoli; uskova halutaan nähdä kaiken hyväksyvänä, naiivin hyväuskoisena ja liikoja kyselemättömänä kunnon kansalaisena. Tottahan se on; osa meistä on ”kiltteydestä kipeitä”.

Ja tietty osa kristityistä pitää tällaista ”siunailen kaikkea mikä liikkuu”- julkisivua perusmissionaan. Viimeisin asia, mikä monelle kiltille, sisäsiistille kristitylle voisi tulla mieleen, on se, että hän alkaisi keinuttaa venettä, kyseenalaistaa ja jopa haastaa ympäröivää maailmaa, yhteiskuntaa ja kulttuuria. Monissa yhteisöissä se on lähes tulkoon talebanismiin rinnastettavissa oleva majesteettirikos. Tietysti tilanne kertoo myös paljon niistä yhteisöistä, joiden tuloksena tällaisia peruskilttejä tusinakristittyjä syntyy. Monen uskonnollisen yhteisön ehdottomin itseisarvo näet on rauhallinen rinnakkaiselo ympäröivän yhteiskunnan ja sen valtakulttuurin kanssa. Maailma ei häiritse meitä, emmekä me – Luoja paratkoon! – maailmaa.

Mutta auta armias, jos kristitty ei sovikaan tähän muottiin! Kun Jeesus vertaa omiaan tässä maailmassa suolaan, niin se tarkoittaa myös suolan kirvelevää vaikutusta jossain tilanteissa. Eli mitä tapahtuu, jos uskova osoittautuukin arvoistaan tiukasti kiinni pitäväksi, niitä jopa vähän aggressiivisesti puolustavaksi ja muiden käsityksiä haastavaksi? Ja entä jos hän peräti yrittää – Mestarinsa käskystä – voittaa myös muita samalle uskolle kuuliaisiksi? Tuolloin tapahtuu moniarvoisessa kulttuurissamme sangen tyypillinen ylösalaisin keikahtaminen; suvaitsevaisuus Sinua kohtaan, oi kristitty, muuttuukin lähes tulkoon fasistiset piirteet saavaksi suvaitsemattomuudeksi.

Mitä opimme tästä? Maailman ystävyyteen ja sen jakamiin ”hymypoika”-patsaisiin ei kannata luottaa.

Tällaisen fundamentalistiksi leimaamisen jälkeen näet olet jokaiselle vapaata riistaa. Kimpussasi voi olla ilkeämielinen tekstarien lähettelijä tai YouTube´n täyttäjä, nimetön blogikommentoija tai sekulaari valtamedia. Yhtä kaikki, et voi odottaa edes puolueetonta kohtelua miltään taholta, koska olet tehnyt tietoisen synnin systeemiä vastaan; astunut ulos median luoman julkisen mielipiteen kuvasta kilttinä uskiksena.

Viimeistään tässä vaiheessa – mikäli haluat elää rauhassa tässä maailmassa – Sinun kannattaa luopua Uuden testamentin liian tarkasta lukemisesta. Siellä nimittäin kerrotaan ihan toisenlaisesta todellisuudesta;

- Messiaan edelläkävijästä, joka kovin sanoin haastoi oman aikansa uskonnollisen systeemin; ”kyykäärmeen sikiöt” etc.

- Mestarista, jota kutsuttiin ”kansanvillitsijäksi” ja jota vastustamaan nousivat samaiset valtaapitävät hänen väkivaltainen kuolemansa tavoitteenaan,

- opetuslapsista, jotka vähän väliä totuudenrakkauttaan riitautuivat systeemin kanssa ja perustelivat toimintaansa monien mielestä uskomattoman kevyin perustein; ”enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä”.

Ei sovi myöskään unohtaa sitä tosiseikkaa, että tuohon samaan aikaan uusi usko, jonka Jeesus vaikuttaa, levisi ennätysmäisellä nopeudella ja voimalla saavuttaen yhä uusia alueita ja ihmisryhmiä puolelleen.

Miksiköhän enää ei käy samoin? Olemmekohan tulleet liian kilteiksi?

PS. Tällä kirjoituksellani en mitenkään viittaa siihen, että em. artikkelissa esiintyneet nuoret olisivat olleet tämän kaltaisia. Näin en usko lainkaan asian olevan.