Verkostoitumisesta... (eli kenen kanssa meidän olisi hyvä tehdä yhteistyötä?)

Joku on sanonut, että kirkkohistorian aikana monilla niillä uranuurtajilla – apostolisilla tienraivaajilla – jotka ovat aloittaneet uusia juttuja, tehneet rohkeita irtiottoja entisestä ja uskaltaneet hypätä tuntemattomaan, ei ole ollut käsissään mitään valmista mallia siitä, miten heidän tulisi toimia. Tilanne on ollut uusi ja yksin jääminen uhannut, kun viralliset systeemit ovat tulleet jossain jälkijunassa. Tällaisessa tilanteessa oikeiden ihmisten kanssa verkottuminen on ollut äärimmäisen tärkeää. Edelleen tällaisessa tilanteessa tulee olla oikealla tavalla ennakkoluuloton verkottumisessa.

”Rauhan aikana” tällaisia kysymyksiä ei juurikaan tulee eteen. ”Rauhan ajalla” tarkoitan tasaisen kehityksen ja hitaan, mutta varman eteenpäinmenon aikoja. Näitä aikoja seuraavat tasaisin väliajoin muutosten, mullistusten ja myllerrysten ajat, jolloin seurakuntaa seulotaan ja kaikkea ravistellaan. Eli kun Jumala alkaa rikkoa piintyneitä kuvioita ja hajottaa maahan itsestäänselvyyksinä pidettyjä rakenteita, niin nämä kysymykset nousevat arvoon arvaamattomaan. Kun ajattelemme omaa aikaamme, joka on suuren kulttuurisen murroksen ja monenlaisen muutoksen aikaa, verkottuminen nimenomaan oikeiden ihmisten ja tahojen kanssa on ehdottoman tärkeää.

Kun Jumalan muutokset käyvät länsimaisen kristikunnan instituutioiden yli, moni muuttuja vaihtaa paikkaa. Ne, jotka kymmenisen vuotta sitten näyttivät olevan ajatuksiltaan sinusta niin kovin kaukana, ovatkin tänään kanssasi samassa veneessä. Ja päinvastoin; ne, joita vielä vähän aikaa sitten pidit hengenheimolaisinasi ovatkin etääntyneet näkyineen kauas omasta arvomaailmastasi. Mitenkäs sitä sanotaankaan; ”kun tuuli käy, niin kaikki muuttuu...”

Jumalan äänen kuuleminen ja oikeiden ihmisten kanssa verkottuminen korostuvat entisestään, kun ”rauhan ajat” ovat jääneet taakse ja sotatila kosmoksen maailman systeemin kanssa on paljastunut vallitsevaksi todellisuudeksi. Silloin ”rauhantervehdys” muuttuu ”sodanhuudahdukseksi”, enkä tarkoita tällä suhtautumista ihmisiin, vaan todellisuuden oikein ymmärtämistä.

Ole valmis verkostoitumaan uudella tavalla, uusien, yllättävienkin uskonystävien kanssa. Emme tiedä, mitä kaikkea on vielä edessämme, mutta ajat näyttävät olevan monella tavalla muuttumassa. Hylkää vanhat kirkkokunnalliset perusteet verkottumiselle. Organisaatioiden yhteistyö julkisuudessa ei aina ole todellista Hengen yhteyttä. Enemmänkin sitä on siinä, kun uskovat eri piireistä kokoontuvat keskenään yhteen rukoilemaan oman asuinalueensa puolesta. Tällöin me saatamme huomata rukoilevamme yhdessä yllättävienkin ihmisten kanssa. Mutta meillä ei enää ole aikaa, eikä varaa leikkiä poliittisia hiekkalaatikkoleikkejä Kristuksen ruumiin yhteyden kustannuksella. Ole valmis kuuntelemaan Jumalan ääntä pilkatuksi tulemisen uhallakin. Tärkein peruste verkottumiselle on Kristuksen ruumiin yhteys ja sen edistäminen.