PERUSTA
Minulle on jo liki kolmenkymmenen vuoden ajan tullut luterilaista herätyskristillisyyttä edustava teologinen julkaisu, Perusta. Olen löytänyt lehden kirjoituksista paljon hyvää ja joskus aiemminkin olen sen hengelliseen antiin viitannut. (Ks. Tuesday, January 30, 2007: ”SEKULAARIA PROFEETALLISUUTTA”.) Kaikkeen en (tietenkään) ole voinut yhtyä; minua on aina ihmetyttänyt noiden Muroman jälkeläisten etääntyminen niin kauas isiensä hengellisestä perinnöstä.
Mutta asiaan. Männä viikolla posti kantoi laatikkoon taas viimeisimmän Perustan ja sieltä löytyi paljon mielenkiintoista asiaa (josta ehkä lisää myöhemmin). Eräs pääteema lehden niin pääkirjoituksissa kuin artikkeleissakin (huumoriosastoa unohtamatta!) näyttää olevan (sinänsä aiheellinen) huoli kansankirkkomme nykytilasta. Tähän päätoimittaja Raimo Mäkelä (taas kerran) kiinnittää huomiota pääkirjoituksessaan.
Minun huomioni kiinnittyi erityisesti Opkon ”Raamattu rakkaaksi”-leirin teemaan ja sen introon; ”Jeremia – oikea usko vastatuulessa”. Intro kuului seuraavasti: ”Mitä sanottavaa 2500 vuotta vanhalla Jeremian kirjalla on meidän ajallemme? Paljonkin. Maailmanpolitiikassa kuohui ja ilmastokatastrofit koettelivat silloista maailmaa. Israelin usko oli häviämäisillään kanaanilaisille ja assyrialaisille jumalille ja suurin osa profeetoista julisti vastoin Jumalan sanaa. Mutta Juudan historian 40 viimeisen kuohuvan vuoden ajan pysyi vahvana yksi Herran pystyttämä pronssimuuri – Jeremia, itkevä profeetta.”
Tuota lukiessani ymmärsin leirin teeman, Jeremian kirjan sanoman kontekstualisoinnin motiivin; edellä luettu kuvaa täydellisesti kansankirkkomme vainotun uskonnollisen vähemmistön, ”raamattu-uskollisen herätyskristillisen” siiven omia kokemuksia maallistuvassa ja degeneroituvassa luterilaisessa valtiokirkossa kaukana Pohjolassa. Itse introa ei tarvitse edes kovin paljoa muuttaa; ”Maailmanpolitiikassa kuohuu ja ilmastokatastrofi koettelee nykyistä maailmaa. Oikea kristinusko on häviämäisillään nietscheläiselle ja new agelaiselle opeille ja suurin osa papeista julistaa vastoin Jumalan sanaa.Mutta luterilaisen kansankirkon viimeisten kuohuvien vuosien ajan pysyi vahvana yksi Herran pystyttämä pronssimuuri...”
En tee tyhjäksi riviviidesläisen teologian opiskelijan kokemuksen aitoutta nykymenon keskellä. En kykene siihen, enkä edes haluakaan muuttaa sitä. Itsekin koen hyvin usein samalla tavoin. Kunnioitan vilpittömästi näitä kirkkonsa rappiosta huolta kantavia esirukoilijoita ja totuuden julistajia, vaikka en mitenkään jaa kaikkia heidän opillisia näkemyksiään. Ymmärrän kuuluvamme samaan Kristuksen ruumiiseen – jopa silläkin uhalla, että minut käännytetään pois heidän ehtoollispöydästään.
Mutta eräs asia minua ihmetyttää. Miten he selittävät sen, että lähes tulkoon kaikialla muualla maailmassa, kuin täällä, teollistuneessa ja humanistisessa lännessä, kristinusko etenee voimakkaasti? Millä argumenteilla perustellaan se, että esim. kolmannen maailman maissa päivittäin yhä enemmän ihmisiä tulee istutetuksi oksiksi Kristus-viinipuuhun ja meillä täällä ”puhtaan, raamatullisen opin” Suomessa kehitys – ainakin evl kirkon ja muiden perinteisten kirkkokuntien keskuudessa – näyttää kulkevan takaperoisesti? Eikö ketään ihmetytä se, että jokin tässä kuviossa mättää? Eikö Jeesuksenkin aikana ”uusi, voimallinen oppi” saanut aikaan ne ihmeet ja tunnusteot, joita Israelin kansa ihmetteli?
Varmemmaksi vakuudeksi katso linkki:
http://www.youtube.com/watch?v=VBC0fDGCt1I&mode=related&search=
Aion muuten edelleenkin olla Perusta-lehden tilaaja.
Timo Koivisto:
ReplyDelete"En tee tyhjäksi riviviidesläisen teologian opiskelijan kokemuksen aitoutta nykymenon keskellä. En kykene siihen, enkä edes haluakaan muuttaa sitä. Itsekin koen hyvin usein samalla tavoin. Kunnioitan vilpittömästi näitä kirkkonsa rappiosta huolta kantavia esirukoilijoita ja totuuden julistajia, vaikka en mitenkään jaa kaikkia heidän opillisia näkemyksiään. Ymmärrän kuuluvamme samaan Kristuksen ruumiiseen – jopa silläkin uhalla, että minut käännytetään pois heidän ehtoollispöydästään."
Käsittääkseni Perusta-lehden toimituskunta ei ole ollut eväämässä ehtoollista sinulta(kaan), ja lehdessä päinvastoin on vastustettu eräiden Luther-säätiön pappien harjoittamaa toimintaa. Ehtoolliselta käännyttämistä en ole kuullut missään suomalaisessa viidesläisessä liikkeessä edes tehdyn. Miksi siis laitoit tuollaisen retorisen kommentin ehtoolliselta käännyttämisestä?
Koivisto:
"Mutta eräs asia minua ihmetyttää. Miten he selittävät sen, että lähes tulkoon kaikialla muualla maailmassa, kuin täällä, teollistuneessa ja humanistisessa lännessä, kristinusko etenee voimakkaasti?"
Ilmiö selittyy paljolti lähtötilanteella. Kun lähtötilanne on ollut lähellä nollaa, on mahdollista kasvaa nopeasti. Jos kirkkoon kuuluu puolestaan valtaosa kansasta, ei kasvuprosentteja enää ole edes teoriassa juuri mahdollista jäsenlukuihin saada. Suunta onkin länsimaissa alaspäin.
Nopean kasvun ongelmana on riski myös harhaoppien leviämisestä. Kristinusko toki leviää eräissä kehitysmaissa tällä hetkellä kohtalaisen nopeasti, mutta monin paikoin sen levitessä se yhdistyy paikallisiin aiempiin uskomuksiin. Kuten tutkimukset liittyen alueisiin, joihin kristinusko on 1900-luvulla levinnyt nopeasti kertovat: näiden alueiden uskonnot ovat täkäläiseen uskoon verrattuna aika erilaista, ja myös alueiden sisällä on suuria eroja uskon sisällöllä. Tutkimuksissa on raportoitu mm sellaisesta, että kristinuskon alueelletuojia on pidetty ja palvottu jumalina, jne., mikä saa suomalaisen luterilaisen kyllä helposti ihmettelemään, onko tällaisissa tapauksissa kyse edes kristinuskosta. Tilastojen mukaan kuitenkin on.
Erilaiset kotiseurakunnat eivät ole harhaoppien kohdalla lainkaan ongelmattomimpia. Melkein päinvastoin. Eräs hyvä ystäväni on kotiseurakunnan kasvatti. Hän on Jeesukseen uskova kristitty, (vaikkakaan ei usko esimerkiksi kolminaisuusoppiin.) Mutta valitettavasti on olemassa myös sellaisia kotiseurakuntien kasvatteja, joiden kotiseurakunta on ollut esim. kristinuskoa ja idän filosofioita sekoittelevia. Lopputulos on tällaisissa tapauksissa luterilaisesta perspektiivisestä katsottuna ollut monta kertaa harhaoppinen, suorastaan ei-kristillinen. Tilastoissa tällaisetkin näkyvät kristinuskon edustajina... (samoin esim. moonilaiset, Jehovan todistajat, mormonit (aika usein) tilastoidaan yleensä tilastoissa kristillisiksi seurakunniksi, ja näiden kasvu rekisteröidään kristinuskon kasvuksi)
Ehtoollisen vietosta:
ReplyDeleteLausahdukseni perustuu toisaalta omaan kokemukseeni evl. kirkkoon kuulumattomana ja jonkin aikaa toisen kirkon työntekijänä työskennelleenä ja toisaalta luotettavalta, evl. kirkkoon kuuluvalta henkilöltä kuulemaani tapaukseen tältä vuosituhannelta. Tarkempiin yksityiskohtiin ei tässä anonymiteetin säilyttämiseksi liene tarpeen mennä.
Eli yksinkertaisesti:
Mikäli en kuulu evl. kirkkoon tai peräti kuulun johonkin toiseen kirkkokuntaan tai itsenäiseen, kirkkokuntiin kuulumattomaan seurakuntaan tai vaikkapa "vain" yksinkertaiseen kotisrk:an, niin onko evl kirkon ehtoollispöytä silloin ehdoitta avoin minulle? Epäilen, mutta olen valmis korjaamaan erehdykseni julkisesti, mikäli olen väärässä.
Tällaisissa kysymyksissä törmää joskus aika absurdeihin tilanteisiin; "vieraaseen" kirkkoon/srk:an kuuluva uskova kokee, ettei voi osallistua ehtoolliselle, johon on kuitenkin tervetullut kuka hyvänsä ei-uskova ko. kirkon nimellisesti jäsen. En puolustele tällaista käytäntöä missään muussakaan srk:ssa tai kirkkokunnassa. Oman näkemykseni mukaan ehtoollispöytä on Herran pöytä kaikille Herran omille.
Toteamuksesi kristinuskon leviämisen oikean dokumentoinnin problemaattisuudesta on paikkansa pitävä. Se ei kuitenkaan tee tyhjäksi sitä tosiasiaa, että evankeliumi yksinkertaisesti leviää muualla maailmassa eri nopeudella ja volyymillä kuin täällä länsimaissa.
Mitä tulee harhaoppeihin ym.lieveilmiöihin, niin sen enempää meillä länsimaisilla kristityillä, kuin ns. virallisiin, perinteisiin kirkkokuntiin kuuluvillakaan ei ole liiemmälti aihetta röyhistellä rintaa. Harhaoppi & lieveilmiö-argumentti kääntyy hyvin pian meitä itseämme vastaan. Tällä en tietenkään tarkoita raamatullisen opin väheksymistä.
Ystävällisin terveisin
Timo Koivisto,
joka on myös Concordia-lehden tilaaja ja joka pitää myös Luther-säätiön jäseniä (niin pappeja kuin maallikoitakin) veljinään ja sisarinaan Kristuksessa.
Muutama ajatus ensimmäisen kommentoijan esittämien asioiden pohjalta näin:
ReplyDelete1) Ev.lut. kirkon virallinen oppi on tietääkseni edelleen se, että ehtoollisyhteyttä ei useimpien maailman seurakuntien ja kirkkokuntien kanssa ole. Se, käännytetäänkö eri seurakuntaan kuuluva ehtoolliselta, on tietysti eri asia. Mutta kuten Timo itse totesi, olisihan se ironista, että uskova veli tai sisar toisesta seurakunnasta ei ole tervetullut, mutta ei-uskova luterilainen on.
2) On totta, että ev.lut. kirkkoon kuuluu suurin osa Suomen kansasta ja että valtavaa kasvua jäsemäärässä on vähän vaikeaa saada aikaan. Mutta uskon, että Timo ei ollut niinkään huolissaan jäsenmäärästä kuin siitä, että virallisista tilastoista huolimatta suurin osa kansasta ei ole uskossa (kuten esim. Kirkon tutkimuskeskuksen tutkimusten analysointi nopeasti paljastaa). Kyse on siis näiden ihmisten tavoittamisesta.
3) "Kristityiksi" lasketaan monissa tilastoissa (vrt. ev.lut. kirkko) ne, jotka kuuluvat tiettyyn seura- tai kirkkokuntaan, joka väittää olevansa kristillinen. Ei ole tilastotieteilijan ensimmäinen tehtävä arvioida sitä, ketkä ovat uudestisyntyneitä tai oikeaoppisia. Toisaalta esim. mormonit, Jehovan todistajat, moonilaiset, synkretistiset uskonnot, yms. merkitään tarkemmassa jaottelussa omaan kategoriaansa (esim. "marginaaliryhmät" tms.), jotta edes karkealla tasolla saataisiin eroteltua jyvät akanoista. Mutta se on totta, että aina tilastoja tarkastellessa täytyisi tietää, miten tutkimus on tehty ja miten käsitteet (esim. "kristitty") on määritelty.
4) Kotiseurakunnissa on aina ollut harhaoppeja, jo UT:n sivuilta asti. Samoin on isoissa kirkkokunnallisissa seurakunnissa aina ollut harhaoppeja, siitä saakka kun niitä alkoi syntyä. Tämän päivän tilanteessa voisi toisaalta kysyä, että jos ryhmän johtaja/pappi/pastori opettaa väärin (esim. että helvettiä ei ole, kaikki pääsevät taivaaseen, Jeesus ei noussut kuolleista, yms. - tuttuja, suomalaistenkin lehtien sivuilla vilahdelleita teemoja), niin mikä on seurakunnan ihannekoko (eli potentiaalisesti harhaanjohdettavien määrä): 1000, 100 vai 10?
Mitä tulee Suomen kristilliseen kenttään, ongelmat ovat kyllä aivan muualla kuin kotiseurakuntien levittämissä harhaopeissa.
Yst. terv.
N.N., teologi ja tilastotieteilijä
Hei!
ReplyDeleteEnsimmäisen kommentoijan ominaisuudessa joudun vetoamaan tietämättömyyteeni. En tiennyt, että sinä Timo Koivisto et ole evankelisluterilaisen kirkon jäsen. Ja kuvittelin kai, että olisit syyttänyt Perusta-lehden toimituskuntaa ehtoollisen jakamatta jättämisestä eräiden Luther-säätiön pappien tavoin. Luther-säätiön pappien kohdalla kyse oli saman kirkkokunnan sisällä tapahtuneesta ehtoollisetta jättämisestä, ja yritin sanoa, että tällaiseen Perusta-lehden toimituskunta vastustaa.
Sitä en siis tiedä, jakaisivatko Perusta-lehden toimituksen jäsenet toisen kirkkokunnan jäsenelle ehtoollista silloin, jos tietäisivät toisen olevan eri kirkkokunnasta.
Näen itsekin eri kirkkokuntiin kuuluvia yhdistävän ehtoollispöydän puutteen harmillisena ongelmana, johon pitäisi pyrkiä saamaan muutos.
Kotiseurakunnissa näen muuten paljon positiivistakin.
Tulin eilen lukeneeksi vanhaa Perusta-lehteä, muistaakseni vuodelta 1996. Siellä näkyi kirjoittaneen myös muuan Timo Koivisto.
ReplyDeleteEi muuten ollut allekirjoittanut, ei ainakaan vuonna 1996. V. 2006 taisin esittää Raimo Mäkelälle jonkun kysymyksen - that´s it.
ReplyDeleteToisaalta; ei minun tarvitse minkään katu-uskottavuuden takia tätä vakuutella. Asia nyt vaan sattuu olemaan näin.
Ja toisaalta; mielelläni muutenkirjoittaisin Perustaan, mutta ottaisivatko vastaan...?
Kysyy Timo Koivisto
No sitten se oli vuodelta 2006. Johonkin luonnetyyppeihin, ja nimenomaan Mäkelän artikkelin kommentointiin se liittyi.
ReplyDeleteLukaisin tuolloin Perustoja vuosilta 1996,2006 ja 2007, joten vuosikerran muistin varmaan sitten väärin.
Julkaisemisista ei tiedä, ellei kokeile. Eli kirjoita artikkeli, tai pitkä keskustelupuheenvuoro ja kokeile. Sitten näet, miten käy.