ENNUSMERKIN MIEHIÄ

Eräässä Ilta-Sanomien numerossa (18.04.2007) nostetaan esille eräs huomion ansaitseva seikka laineet korkealla lyöneestä naispappeuskeskustelusta evl. kirkon piirissä. Toimittaja Milla Rautiainen vyöryttää eteemme nimivalikoiman, jolla naispappeuden vastustajia on julkisessa sanassa leimattu:

"terroristit", "ahdasoppiset", "takapajuiset", "Raamattuun vetoavat pikkumiehet", "naisenvaientajat", "oikosulku-uskovaiset", "naisvihan kiihottamat äijät" ja "harhaiset fundamentalistit”

Mitenkäs se kansankielellä sanottiinkaan? ”Repikää siitä” - tässäkö esimakua uskovien mielipidevainosta nykypäivän/lähitulevaisuuden Suomessa a) evl. kirkon piirissä ja b) muutenkin?

Luulen nimittäin, että tämä vyörytys on vasta alkua. Ajat ovat muuttumassa ja tuuli kääntymässä. Mitä seuraa tämän jälkeen, siitä saavat esimakua kirkon vanhakantaiset, raamattu-uskolliset herätyskristityt evl. kirkon sisällä tänään. Vaan ketkä ovat vuorossa huomenna?

Lainaus 7.6.07 ilmestyneestä Uusi tie-lehdestä:

”Kovia sanoja

Muun muassa Helsingin Sanomat julkaisi kotimaan osastollaan 30.3.2007 uutisen, jossa Soili Juntumaa sanoi naispappeuden vastustajien olevan henkisesti häiriintyneitä:
"Rengon seurakunnan kirkkoherra Soili Juntumaalta ei heru ymmärrystä miespapeille, jotka hakevat Raamatusta perusteita naispappeuden vastustamiselle.
"Uskonnon nimissä voi tehdä lähes mitä vaan. Minun mielestäni näin jyrkkä fanaattisuus on henkistä häiriintyneisyyttä", hän sanoo."

Myös kristillinen lehdistö ampuu kovilla

Kovia sanankäänteitä käyttää myös Jari Sarasvuo Kotimaan kolumnissaan 24.5.2007:
"Oikosulku-uskovaiset alkoivat sissisodan. Kirkon johto seurasi piispan sauva lerppuen, kun Raamatun naisvihan kiihottamat äijät muistelivat syntiinlankeemuksen roolijakoa ja tunnehäiriöisen Sauluksen näkemyksiä naisista... Nyt enää tekoja, niin toivon teema vahvistuu. Raamattuterroristit kuriin, niin kirkon kyky suojella heikkoja kestää fundamentalistien häiriköinnin."

Raamatussa puhutaan useassakin yhteydessä ihmisistä, jotka olivat ”ennusmerkkinä” omille aikalaisilleen. Profeetta Hesekiel oli omalla käytöksellään ja tekemisillään ennusmerkki omalle kansalleen tulevista Jumalan tuomioista. (Ks. tästä Hes. 12:11 ja 24:24, 27.) Samoin myöhemmin profeetta Sakarjan ennustuksessa 3. luvussa puhutaan ylipappi Joosuasta ja käskynhaltija Serubbaabelista ”ennusmerkin miehinä”. He olivat profeetallinen prototyyppi siitä, mitä Jumala tulee tekemään tulevaisuudessa.

Ovatko nyt siis nämä evl. kirkon vanhauskoiset ja ns. ”perinteisen virkakäsityksen” kannattajat niitä ”ennusmerkin miehiä”, joiden kohtalo median ja piispojen kourissa on esikuvallista siitä kohtelusta, joka aikanaan tulee olemaan ylipäätään raamatullisten uskovien osana niin Suomessa kuin Euroopassa muutenkin? Huomaa nyt se, että tämä ei ole kannanotto naispappeuden puolesta sinänsä. (Olenhan jo aiemminkin todennut, etten usko sen enempää mies- kuin naispappeuteenkaan, vaan kaikkien uskovien kuninkaalliseen pappeuteen.) Kyse on paljon laajemmasta ilmiöstä; kyse on siitä miten a) uskonnollinen yhteisö (tässä tapauksessa evl. kirkko) ja b) järjestäytynyt yhteiskunta suhtautuu tiettyyn toisinajattelevien ryhmään.

Kuten todettua, kun tuuli kääntyy, niin kaikki muuttuu. Mielipideilmasto on selvästi kiristymässä.

Tiedän sen omakohtaisen kipeästi, että montaakaan uskovaa evl. kirkon sisällä tai sen ulkopuolella tämä kaikki ei juurikaan hetkauta. Suurin osa seurakunnistamme on rauhan ajan seurakuntia, jotka eivät ymmärrä olevansa sodassa. Valtaosa uskovista ei ymmärrä elävänsä miehitetyssä maassa. Suurin osa meistä ei tosiasiassa haluakaan herätä todellisuuteen. On paljon helpompaa mennä virran mukana ja kuulua ”häiriöttömään kokonaisuuteen”. Kuitenkin kaikilla meillä on karu herääminen edessä – ennemmin tai myöhemmin, tahdoimmepa tai emme.

Muista, että totuuden puhujalla ei koskaan ole ystäviä. Kuitenkin nyt on hyvä hetki nousta ja pukeutua varustuksiin. Ota todesta se, mitä Raamattu sanoo ajasta, jossa elämme. Muista koko ajan mikä on tehtävämme tässä maailmassa Kristuksen seurakuntana. Ala elää niin kuin se olisi jo todellisuutta keskellämme. Herra nimittäin tulee yhdistämään uskovansa kaikista eri kirkkokunnista ja seurakunnista. (Ks. tähän liittyen Mal. 3:1-4 ja Ef. 5:25-32.)