Mikä on päämärämme?
”Kaksituhatvuotinen kirkkohistoria on surullinen kertomus ihmiskeksinnöistä, joita on tehty Seurakunnan yhteyden hävittämiseksi.” (Watchman Nee)
Emme tavoittele tunnustuskuntaan kuuluvaa seurakuntaa tai tunnustuskuntien välistä seurakuntaa, emme edes tunnustuskuntien ulkopuolella olevaa seurakuntaa, vaan paikallista seurakuntaa. ”Korintton seurakunta” on raamatullinen, mutta kaikkien niiden, jotka Korinttossa sanovat ”Minä olen Paavalin, Pietarin tai jopa Kristuksen”, on epäraamatullinen.
Työmme on positiivista ja rakentavaa, eikä negatiivista ja hävittävää. Tarkoituksemme on seurakuntien perustaminen. Ihmisluonto on taipuvainen menemään äärimmäisyyksiin. Meille on helppoa olla tunnustuskuntien ulkopuolella ja vaatia samaa muilta tai toisaalta suvaita kirkkokuntalaisuutta muissa ja vähitellen itsekin tulla samanmielisiksi.
Jos uskovat voidaan johtaa näkemään, että paikallisseurakunta on Kristuksen Ruumiin paikallinen ilmaisumuoto, silloin he eivät jää mihinkään kuppikuntaan. Mutta on myös mahdollista nähdä lahkolaisuuden huonot puolet ja jättää tämä kaikki, ymmärtämättä kuitenkaan mitä paikallisseurakunta on.
Milloin tahansa käytämme sanaa ”me” puhuessamme Jumalan lapsista, sisältyvät siihen kaikki Jumalan lapset, eivät ainoastaan ne, jotka kokoontuvat meidän kanssamme. Jos puhumme veljistä ja sisarista, emmekä sisällytä siihen kaikkia Jumalan lapsia, vaan ainoastaan ne, jotka jatkuvasti kokoontuvat kanssamme, silloin itse olemme kuppikuntalaisia.
(Ks. Watchman Nee, Apostolinen lähetystyö, s. 139-141.)
Kun siis Paavali kirjoittaa Efeson seurakunnalle Jumalan suunnitelmasta seurakunnan rakentamiseksi Efesolaiskirjeen 4. luvussa, hän myös puhuu tulevaisuudesta, jolloin me kaikki pääsemme yhteyteen uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa. Paavali itse näkee tämän ajan, jolloin tämä tilanne on todellisuutta olevan vielä edessä päin. Kuitenkin sinne ollaan menossa koko ajan.
Nyt parhaillaan Jumalan Henki kuiskailee Kristuksen omille eri puolilla maailmaa tästä yhdestä ja samasta asiasta; rakentakaa Kristuksen ruumista, älkää omia tekeleitänne. Se on tarkalleen ottaen ainoa rakennus, jota meidän käsketään rakentaa - Jumalan asumus Hengessä.
On tosi kova juttu elää tänä aikana keskellä tätä Jumalan työtä. Oletko mukana?
Kristuksen ruumis ei ole jaettu, vaikka kirkko on jakaantunut. Tämä on asia, josta jokaisen kristityn tulee saada ilmestys. Ensimmäinen toimii Hengessä Hengen yhdyssiteen kautta, jälkimmäinen rakenteiden kautta. Rakenteista on hyötyä vain silloin kun ne palvelevat Hengen tarkoitusperiä. Silloin kun rakenteet tulevat Henkeä tärkeämmiksi, alkaa uskonnollisuus, jonka hedelmä on uskonnon lisääntyminen ja Hengen elämän väheneminen.
ReplyDeleteyt. Antero Laukkanen
Nyt parhaillaan Jumalan Henki kuiskailee Kristuksen omille eri puolilla maailmaa tästä yhdestä ja samasta asiasta; rakentakaa Kristuksen ruumista, älkää omia tekeleitänne. Se on tarkalleen ottaen ainoa rakennus, jota meidän käsketään rakentaa - Jumalan asumus Hengessä.
ReplyDeleteOn tosi kova juttu elää tänä aikana keskellä tätä Jumalan työtä. Oletko mukana?
Aamen!....mukana ollaan t. Tuomo P
Kyllä!
ReplyDeleteOlen nyt itse asunut vähän yli kaksi vuotta Lahdessa, ja voin sanoa että Jumala on siunannut sillä, että tuntee uskovia monesta eri srk:sta. Se on siunaus. Juuri sitä tässä aikaisemmin tänään ajattelin. On suuri siunaus kun ymmärtää että perhe on vähän laajempi. Eipä ole niin yksinäinen olo. :-) Mutta tosi nappiin taas kirjoitit, juuri tuo että
"Jos puhumme veljistä ja sisarista, emmekä sisällytä siihen kaikkia Jumalan lapsia, vaan ainoastaan ne, jotka jatkuvasti kokoontuvat kanssamme, silloin itse olemme kuppikuntalaisia."
Siunausta! Mimosa
Olen seurakunta ihminen viimeisen päälle, siis paikallisseurakunnan tehtävään ja merkitykseen uskova. Samalla kun sanon tämän, ymmärrän, ettei yksikään paikallisseurakunta ole itsestään olemassa, vaan osana suurta Kristuksen ruumista, joka on tarkoitettu toimimaan yhdessä. Tavoitteen tulee olla kaupungin saavuttaminen evankeliumilla. Tällä mennään. Antero L.
ReplyDelete