VIELÄ TULEVAISUUDESTA...

Uskon siis, että me tulemme tulevaisuudessa näkemään paljon erilaisia seurakuntamalleja ja -rakenteita. Nämä ovat uusia meidän oloissamme ja Jumala toimii tuoreella tavalla niiden kautta . Nämä kulttuurisesti uudet ja erilaiset tavat elää todeksi uskovien yhteyttä tulevat herättämään paljon keskustelua ja huolta oman aikamme järjestäytyneen uskonnollisuuden johtajiston ja virkamieskunnan piirissä. Tilanne tulee varmaan muistuttamaan paljon fariseusten ja kirjanoppineiden vaikeuksia sovittaa Johannes Kastajan vaikutuksesta syntynyt toiminta johonkin muottiin tai olemassa olevaan kategoriaan. (Ks. Joh. 1:19 alk.)

Kun jokin uusi, vapaa kristittyjen ryhmä kieltäytyy pelaamasta ekumenian lautapeliä järjestäytyneen uskonnollisuuden ehdoilla, se herättää pelkoa. Pelko taas synnyttää epävarmuutta ja halua kontrolloida.

Nämä uudet, orgaanisen seurakunnan muodot tulevat varmaan enimmäkseen vaikuttamaan nykyisten kirkollisten rakenteiden ulkopuolella – tältä kehitys ainakin Suomessa tällä hetkellä näyttää - mutta myös niiden sisäpuolella. Voi nimittäin olla myös niin, että tulemme näkemään kaikkein radikaaleimpia nuoria kristittyjä vaikuttajia juuri evl. kirkon sisällä. Miksi ajattelen näin? Koska juuri siellä – valtiokirkon sisällä – raamattu-uskolliset uskovat joutuvat kaikkein kovimmalle tämän päivän Suomessa.

Tilanne tuntuu yllättävältä ja paradoksaaliselta; samaan aikaan kun karismaattiset ja Raamatulle uskolliset kristityt vapaissa suunnissa elävät hengellisessä pullamössökulttuurissa, niin samaan aikaan samoin ajattelevat kristityt ovat valtiokirkon sisällä uskonnollinen vähemmistö, johon kohdistetaan erilaisia ”pehmeitä” ja vähän kovempiakin (vaino)toimenpiteitä. Tällaiset uskovat evl. kirkon sisällä maksavat jo nyt uskostaan hintaa – samaan aikaan kun vapaiden suuntien piirissä eletään vielä pahaa-aavistamattomassa, turvallisessa lintukodossa.

Kova paine synnyttää kuitenkin aina timantteja – todellisuuspako taas joko haihattelua tai krapulaa.