KESKUSTELUJA VIRTASEN KANSSA (osa I)

Kotiseurakuntamme oli hajoamassa, kun toinen aviopari oli muuttamassa toiselle paikkakunnalle ja aktiivinen sinkkunainen oli lähdössä pääkaupunkiseudulle opiskelemaan. Eräänlaisena kotonamme kokoontuvan pienen seurakunnan vanhimpana kelailin mielessäni näitä juttuja kaupungilla kävellessäni. Sattumalta sitten törmäsin kauppahallin luona Virtaseen, jolle purin sydäntäni.

• Mitähän meidänkin tilanteestamme tulee, kun porukat liukenevat pikku hiljaa ihan eri suuntiin? aloitin.

• Miten niin? Virtanen siihen.

• No, kun Räikköset muuttaa Jyväskylään ja Minna lähtee ammattikorkeaan Hesaan. Me jäädään vaimon kanssa ihan kahelleen.

• So?

• No, mitäs jos me tultais teille, teidän kotiryhmään?

• Minkä ihmeen takia...?

• No, että ois vähän yhteyttä ja pääsis itekin rakentumaan... Niin ja coverin takia tietty.

Virtanen hymyili hieman arvoituksellisen näköisesti.

• Eiks meill oo kuukausittain niitä yhteisiä celebraatioita?

• Joo, mut kuiteskin kun... , yritin vielä.

Virtanen ei enää hymyillyt. Näytti vähän siltä kuin sen silmät ois lyöny tulta.

• Mikset sä ja vaimosi etsi lähiympäristöstäsi, vaikka naapureista tai työkavereista kolme neljä eikkaria ja ruve kokoontuun niitten kanssa säännöllisesti?

• Täh? Ei kai sitä nyt noin vaan voi... Eihän seurakuntaa noin voi perustaa! Eihän ne oo edes uskossa...

• Eikä varmaan koskaan tulekaan tolla menolla. Ei Jeesus sitä paitsi käskenyt meitä mitään seurakuntia perustamaan, vaan tekemään opetuslapsia.

Virtanen lähti lampsimaan leipäosastolle päin ja minä jäin seisoskelemaan mietteissäni vauvanruokahyllyn tietämille.