Kirkon polttamisesta vielä...

Kerrotaan tarinaa (ja ilmeisen todenperäistä vielä) körttipappi Niilo Kustaa Malmbergistä, että hän näki unta, jossa hänen oma kirkkonsa oli ilmi tulessa. Malmbergin vaimo huutaa hätääntyneenä miehelleen, että kirkko on tulessa, johon Malmberg ykskantaan toteaa; "Olkoon vaan, kunhan se on Herran tulta!"

Tuleeko joku maallikkoveli kenties joskus jälkikäteen hieman hämmentyneenä toteamaan, että "oho, taisin sytyttää kirkon..."? Jos nimittäin kirkon virkailijoilta menee suurin osa energiasta tämän tulen sammuttamiseen, niin silloin täytyy Taivaallisen Tulenheittäjän käyttää välikappaleenaan näitä nk. "maallikoita".

Niinpä, mikä sytyttäisi kirkot tuleen niin, että tuli olisi Herran tulta? Vai tarvitseeko meidän enää edes huolehtia tästä ollenkaan? Entäpä jos Herra sanookin omankin aikamme uskonnollisille johtajille ja kirjanoppineille, että Jumalan valtakunta otetaan heiltä pois ja se annetaan kansalle, joka tekee sen mukaisia hedelmiä? Mitäpä jos käykin niin kuin Jeesus toisaalla sanoo, että publikaanit ja portot menevät ennen näitä Jumalan valtakuntaan? Eli että Herramme suvereenisti kokoaakin oman joukkonsa niistä, jotka tämän maailman silmissä eivät ole juuri mitään, mutta jotka seuraavat Häntä ehyellä sydämellä?

Huikaiseva, vapauttava, innostava ajatus - Jumalamme ei olekaan yliopisto- ja kirkonmiesten kesyttämä ja nurkkaan ahdistama poloinen, viralta pantu jumaluuden varjokuva, vaan Hän osoittautuukin Suvereeniksi; "Minä Olen"!

Jeesus antaa meille jokaiselle aina yhtä ajankohtaisen neuvon pitää lampuissamme tulenarkaa ainetta eli öljyä, jotta lamppumme olisivat palamassa, kun Hän saapuu. Siitä joutaa muutama tippa sytyttämään tuleen muitakin. Ja jos joku kirkko siinä ohessa syttyy tuleen, niin olkoon...