Reflektointia 5

"Jumala, luo minuun puhdas sydän ja anna minulle uusi, vahva henki." Ps. 51:12

Jumalan tahto on, että minä olisin vahva. Ajatus uskovan elinikäisestä alaikäisyydestä tavoiteltavana olotilana ja hengellisestä kypsyneisyydestä jonkinlaisena ylpeänä väärien asioiden tavoitteluna on eräs luterilaisen kristillisyyden suurimpia harhoja. Tähän ajatteluun törmää niin herätyskristittyjen kuin kirkollisen eliitinkin piirissä ja - niin syvään se on kansamme identiteettiin juurtunut - yllättäen myös vapaiden suuntien piirissä.

Mutta Jumalan tahto siis on, että me olisimme aikuisuuteen kypsyneitä, vahvoiksi kasvaneita kristittyjä, joiden elämässä armo ja totuus, Sana ja Henki kulkevat käsi kädessä samaan tahtiin. Elämä Kristuksessa antaa mahdollisuuden tähän, mutta se vaatii myös meidän omaa aktiivisuuttamme.

-------

" ... kehotan siis teitä vaeltamaan saamanne kutsumuksen arvoisesti, kaikessa nöyrinä, lempeinä ja pitkämielisinä, kärsien toisianne rakkaudessa." (Ef. 4:1-2)

Minun kutsumukseni arvo on korkea, mutta miten vaellan sen mukaisesti? Sanan mukaan  se ei tule ilmi akateemisesti koulutettujen teologien hillityssä arroganssissa tai niin sanotun rivikristityn (mitä ikinä sillä tarkoitetaankaan) nöyristelevässä itsensä vähättelyssä. Kutsumuksen arvo tulee näkyviin anteeksiantamisessa, joka on ikään kuin yleisavain kaikkiin inhimillisen elämän ongelmiin. Anteeksiantaminen ja -pyytäminen nimittäin.

En muista pitkään aikaan minkään sanan paikan niin kolahtaneen, kun sain tämän jakeen viestinä kännykkääni eräänä marraskuisena lauantaiaamuna. Siinä osuivat palaset kohdalleen; ajoitus, sisältö ja toimeenpano. Kyse on taas kerran minun valinnastani; minun on valittava anteeksiannon tie, suostuttava nöyrtymään ja aloittamaan alusta, myös ihmissuhteissani. Pietarin kysymys "Herra, kuinka monta kertaa...?" saa uuden syvyyden silloin, kun toinen ei edes tiedä tai huomaa rikkoneensa sinua vastaan. 

Mutta kuten sanoin, kyse on minun valinnastani. Sanotaanhan laulussakin: "Joka aamu on armo uus."

Reflektointia 4

(Nämä "reflektoinnit" perustuvat viime kesänä Ellel Ministriesin Flagship-kurssin aikana tekemiini muistiinpanoihin.)


Mitä Jumala sitten on opettanut minulle Flagshipissä ja sen jälkeen?

Kun ajattelen aikaa Ellel Grangessa ja erityisesti sen jälkeen (heinäkuun alusta näihin päiviin), niin mieleen nousee heti monia hyvin käytännöllisiä raamatullisia hyveitä. Esimerkiksi jatkuvasti sisimmässä kolkutteleva kehotus lukea pastoraalikirjeitä niin kuin ne olisi minulle henkilökohtaisesti kirjoitettu.

En ole saanut pelkuruuden henkeä, vaan voiman, rakkauden ja raittiuden hengen. Mitä siis onkaan elää hengellisessä kurinalaisuudessa, raittiuden hengen mukaan? Mitä voisi olla "pyhä pidättyväisyys"? Sanoa ei hetkellisille mielijohteille, jotka eivät ole Herran Hengestä lähtöisin. Älä mene mukaan naiiviin hyväuskoisuuteen. Karta ojentautumista hetkellisten tunneimpulssien mukaan. Kunnioita erilaisia Jumalan asettamia rajoja elämässäsi. Ymmärrä, että on kaksi eri asiaa olla itse omien tunteidensa herra ja se, että Jeesus on minun tunne-elämäni Herra. Muista säännöllisyys ja kurinalaisuus omassa hartauselämässäsi; rukouksessa, Raamatun lukemisessa ja syntien tunnustamisessa. Hengellisessä elämässäkin "tapa varjelee".

Entä nämä: älä laiminlyö armolahjaasi, vaan viritä se palavaksi, puhalla täyteen liekkiin. Valvo itseäsi ja opetustasi, ole siinä kestävä, niin pelastat sekä itsesi että ne, jotka sinua kuulevat. Vältä tyhmiä ja taitamattomia väittelyitä, mikä olisi hyvä erityisesti sosiaalisen median yhteydessä muistaa.

Olen törmännyt yhteen suureen, suorastaan massiiviseen katumuksen ja parannuksen teon aiheeseen omassa elämässäni: en ole oikein ja täydesti luottanut ja ottanut todesta, mitä Herra sanoo omasta suhteestaan minuun. Se, että Hän on minun kaikkien tarpeitteni täyttäjä... niin, jokaisella elämänalueella, kaikissa asioissa. Tämän ymmärtämisen - edes välähdyksenomaisen - jälkeen minun suurin oikeuteni on ylistää ja kiittää Häntä ja sen jälkeen täydellisesti luottaa kaikki tarpeeni, toiveeni ja kaipuuni Hänelle. Itse asiassa minulla ei ole muuta vaihtoehtoa.

Pari ajatusta aamutuimaan

Mikään ei merkitse miehelle enempää, kuin se, että häntä kutsutaan isäksi. Oli kyse biologisesta tai hengellisestä vanhemmuudesta, niin tämä kunnianosoitus voittaa minkä hyvänsä akateemisen, kirkkokunnallisen tai minkä muun tahansa tunnustuksen. Kyse on perimmäisen luomistarkoitukseni täyttymisestä.

Jumala on Isä ja sen tähden kaikki isyys - niin epätäydellistä kuin se onkin - heijastaa Häntä ja tämä on suuriarvoisinta, mitä ihminen kykenee koskaan tässä ajassa saavuttamaan. Sama pätee toki myös äitiyteen ja vanhemmuuteen yleensäkin.

-------

Lakkaa murehtimasta sitä, millaiset tilanteet tulevat (mahdollisesti) eteen tulevaisuudessa. Älä myöskään murehdi, miltä asiat näyttävät ulkonaisesti, ihmisten silmissä. Jumalan ajatukset ovat niin paljon tärkeämpiä ja kallisarvoisempia kuin se, mitä ihmiset ajattelevat.

Reflektointia 3

Miten elää Hengen kurinalaisuudessa ja johdossa päivittäin? Onhan Pyhä Henki "voiman, rakkauden ja raittiuden Henki". Mitkä olisivat oikeat hengellisen viisauden antamat raamit tässä?

Miten tapahtuu virittäytyminen oikealle Pyhän Hengen antamalle taajuudelle? Miten se tapahtuu niin, että Jumala saa tehdä vapaasti työtään minussa? Eräs periaate on se, ettei minulla saa olla mitään muita agendoja ihmisten tai ylipäätään minkään suhteen, kuin vain se, mitä Herra tekee. 

Opettele siis kuuntelemaan Hänen ääntään kaiken kiireen keskellä. Toisaalta opettele elämään niin, etteivät maailman muut äänet pääse häiritsemään yhteyttäsi Häneen. Opettele vangitsemaan omat ajatuksesi kuuliaiseksi Kristukselle.

Miten voisin elää ja toimia tästä eteenpäin niin, että tästä kaikesta olisi eniten hyötyä Jumalan työn kannalta? Miten toimia nyt niin, ettei tulevaisuudessa tarvitsisi katua mitään? Paavali kehottaa Timoteusta valvomaan itseään ja opetustaan, niin että siitä on hyötyä niin hänelle itselleen kuin niillekin, jotka häntä kuuntelevat.

Meidän tehtävämme on seurata Jumalan tahtoa ja Pyhän Hengen johdatusta ja jos sen jälkeen vielä on jotain toivomuksia, odotuksia, vaatimuksia tai pyyntöjä, jättää ne Hänen toteutettavikseen, Hänen ajallaan ja tavallaan. 

Opettele vapautumaan saatujen näkyjen, vaikutelmien ja puheiden toteutumisen taakasta. Herra toteuttaa aikanaan sen, minkä on puhunut. Etsi sinä vain ensisijaisesti Jumalan valtakuntaa ja Hänen vanhurskauttansa.